Suomessa kirjailija ei ole ammatti. Kirjailijatyö ammattina on kovin vieras. Tapana on kysyä, että mitä ihan oikeaa työtä teet. Kirjailijat saavat elantonsa yleensä muista askareista kuin kirjoittamisesta. Nuori Santeri Viljakainenkin on jo vuodet koettanut olla uskottava ja kertoilla kaarrellen, mitä tekee. Kun nuori mies sanoo, että minä kirjoitan, minä olen kirjailija, niin ilmeet ovat kyllä kertoneet, mitä nuoren miehen idealismista ollaan mieltä. Kovat ovat luulot Santerilla itsestään, ollaan yleisesti ajateltu. Santeria on pidetty kummana tyyppinä, aina miehellä on kynä mukanaan, mitenhän tuollaiset tästä elämästä selviytyy? Tätähän tämä ihmisten pohdinta on ollut.
Santeri Viljakaisen kykyihin luottajia on ollut muutamia. Yksi näistä tienavaajista on ollut Keuruun työvoimatoimiston pitkäaikainen johtaja, nykyinen Keski-Suomen Te-toimiston toimialajohtaja keuruulainen Pekka Rantanen. Keväällä vuosi sitten Santeri Viljakainen meni tapaamaan Pekka Rantasta Keuruun Te-toimistoon. Santeria oli lähes pakotettu hakemaan sinne ja tänne, pakko oli jättää hakemus vähintään kolmeen opinahjoon. Näin Santeri oli tehnytkin, mutta Santeri oli vakuuttunut, ettei kolmen vuodet opiskelut Etelä-Suomessa tai Pohjois-Pohjanmaalla olleet häntä varten, vaikka opiskelupaikka kauas avautuikin.
Santeri Viljakainen esitti Pekka Rantaselle oman näkemyksensä, miten hänestä tulee kirjailija. Kun Suomessa ei ole selkeää kirjailijakoulua, niin tie kirjailijaksi on luotava muokaten mahdollisuuksia. Santeri esitti, että hän on hakeutunut Oriveden opiston 3-vuotiseen etäopiskeluna toteutettavaan kirjoittajaopetukseen. Santeri esitti, että toimisi puoli vuotta kirjastonhoitajana Korpikirjastolla, hakisi Kirjailijaliiton jäsenyyttä ja samaan aikaan jättäisi ensimmäiset apurahahakemuksensa. Johtaja Rantanen ilahtui Santerin oma-aloitteisuudesta, hoiti käytännön järjestelyt ja näin Santeri Viljakaiselle oli räätälöity ensi askeleet kirjailijaksi.
Puolen vuoden aikana Santeri Viljakainen kohtasi satoja vierailijoita Korpikirjastolla, kertoi kirjoista, kirjastosta ja ennen kaikkea kertoi oman näkemyksensä tiestään kirjailijaksi ja samalla antoi kirjanystävien tutustua omaan jo valmiina olevaan tuotantoonsa. Esittelyn ohessa Santeri leipoi joka ikinen päivä mitä ihmeellisimpiä kakkuja, torttuja, osa itse luotuja, osa valmiiden reseptien kautta. Näin tietoisuus Santerikummajaisesta levisi. Santeri oli ollut kouluavustajana Pihlajaveden ala-asteella, missä niin opettajat kuin pienet koululaisetkin olivat ihastuneet Santerin positiiviseen ja ystävälliseen, työteliääseen olemukseen.
Santeri on kirjailija, on mitä taitavin kondiittori ja tulee hyvin toimeen niin aikuisten kuin lastenkin kanssa. Santerin haaveena on ollut kirjoittaa ja perustaa isona konditoria. Santeri haluaisi olla kirjailija konditoriassa.
Santerin illuusiosta syntyi tuhkimotarina
Jos meillä ei ole haaveita, niin mitä elämämme on? Santeri ei ole mikään ennustaja, mutta elää hyvin voimallisesti itse synnyttämissään tarinoissa, joista suurin osa sijoittuu historialliseen englantilaiseen ympäristöön. Sitten se tapahtui, haave muuttui todeksi, mitä ei sitten kukaan muu todeksi uskonut kuin Santeri itse. Pekka Rantanen oli nähnyt Santerin kyvykkyyden, nyt Keski-Suomen Taidetoimikunta oli tutustunut Santerin tuotantoon, huomasi luovuuden ja innovoivan työstelyn myöntäen apurahan Santerin kirjalliseen työhön.
Viime syksynä Santeri oli tutustunut ensin netin välityksellä, myöhemmin tavaten nuoren skotlantilaisen naisen. Vuoden vaihteessa nuoripari meni kihloihin ja nyt maaliskuun 15. päivänä tämä ennakkoluuton Jessica Wootton tulee konkreetisti hakemaan Santeria ja pariskunta synnyttää ensikodin Kendaliin, Pohjois-Englantiin.
Pihlajaveden Haukkaniemessä 300-vuotisen perinteen omaavaa tilaansa asuttava perhe puuseppä-isä Erkki, perinteitä kunnioittava äiti Orvokki, 15-vuotias Hermanni ja 13-vuotias Nestori olivat haikein mielin saattamassa Santeria matkalleen tulevaisuuteen. Santeri on juuri täyttämässä 23 vuotta ja matkalla Haapamäen rautatieasemalle Santeri Viljainen sai yllättävän puhelinsoiton. Suuri suomalainen kustantaja oli tutustunut Santerin tuotantoon ja ilmoitti nyt, että on kiinnostunut kustantamaan Santerin kirjan, ehkä lapsille suunnatun kirjasarjankin.
Santeri oli asemalla yhtä hymyä. Helsingissä odottaa kihlattu Jessica. Perhe katsoi nuorta miestä haikein mielin. Matka tältä perinteikkäältä rautatieasemalta on alkanut monelle, milloin opiskelemaan, milloin työhön, ennen satojen kohdalla rintamallekin, mutta nyt Santerin kohdella unelmien Englantiin kirjailijaksi ja kondiittoriksi hoteliin ja parin kolmen vuoden kuluttua takaisin Suomeen pysyväsi asumaan.