Ilari Kotimäki

Istun vantaalaisen omakotitalon keittiössä aamuvarhain. Huomaan ikkunasta pihalla liikkuvan suuren koiran, sehän on susi! Haen kameran ja koetan ottaa kuvan. Aamun hämäryys vie kuitenkin voiton. Valokuva ei onnistu vähäisen valon vuoksi, on vain katsottava, mitä hukka oikein pihamaalla tekee. Susi liikkuu nenä maassa, haistelee koiran merkkaamia tien reunustoja, katselee jätekatosta kadotakseen lopulta naapuritalon taakse.

Kello on hiukan yli 5 aamulla ja soitan 112.een. Pyydän yhdistämään poliisille. Kerron, että susi liikkuu pihassa Vantaalla ja siirtyi juuri viereisen talon pihamaalle. Sellaista ripeyttä en ole ennen havainnut soitettuani aikaisemmin hätänumeroon. Pian langan päässä on poliisi, joka kuuntelee ja kesken puheeni on jo hälyttämässä kaikki mahdolliset saatavilla olevat partiot suden perään. Nyt on kuulemma todellinen hätätila, nyt on kiire, jotta sudesta päästään eroon ennen kuin lasten koulumatkat alkavat.

Näin siis Vantaalla keskellä talvea, asutuksen lähettyvillä aamuvarhain. Kotipuolessa Keuruun Pihlajavedellä tapahtuu tammikuun viimeisellä viikolla, että ihan keskellä päivää susi jolkuttelee lähellä Karansalmea, juuri sillä paikalla, mistä koulutaksi hakee aamulla lapset tuodakseen iltapäivällä takaisin koulusta. Susi ei epäröi. Hukka ilmaantuu ensin Kokinmäen talon pihamaalle jatkaakseen matkaa seuraavaan taloon ja ilmestyen Kankimäkien ja Kanervojen pihoihin, jopa ihan talon seinustalle. Sisällä molemmissa taloissa koirat pelkäävät, painuvat pöydän alle ja vinkuvat.

Poliisille voisi soittaa, mutta matkaa lähimmän poliisin luo on 40 km eli liikaa. Kun poliisit tulisivat puolen tunnin kuluttua, niin susi olisi jo kaukana. Miehet voisivat kaivaa metsästysaseensa kaapistaan, muttei tämä ole mahdollista, kun laki sen kieltää.

Seuraavina päivinä lasten vanhemmat saattavat lapsensa koulukyydille ja järjestävät jonkun hakemaan koulun päätyttyä. Pelko elää ja on kohtuuton elämän rajoittaja pienelle koululaiselle.

Asukkaat pitävät palavereja, eivätkä näe muuta keinoa kuin susien hätistämisen talojen pihoilta, jos ei muuten, niin ampumalla. Valitettavasti asukkaat eivät voi mitään. Laki estää, kun susia on suojeltava. Ne on hätistettävä asumusten läheltä virkavallan avulla Vantaan esimerkin tavoin. Susi on Vantaalla vaarallinen ja se on lopetettava, jottei hukka vain pääse tottumaan ihmisiin.

Vantaalla poliisijoukot pitävät huolen suden lähentelyn päättämisestä. Jos susi tulee kerran Vantaalla pihaan, niin asia kyllä hoituu. Kun sudet tulevat viikoittain pihoihin esim. Pihlajavedellä, niin virkavalta ei ole mikään ratkaisu. Siksi on hyvä esittää julkinen kysymys maa- ja metsätalousministeri Jari Koskiselle. Miksi susi tulee pihaan, mitä sieltä hakee? Edelleen ministeri vastatkoon. Kun pikkutyttö tai –poika on ulkoiluttamassa koiraansa omassa pihassaan ja vastaan tulee  susi. Kumman susi ottaa, lapsen vai koiran? Nämä ovat todellisia kysymyksiä ja Vantaan poliisi kysele, vaan tietää, mitä tekee.