Kirjakaappi, nojatuoli ja sivistysperheen rouva, näinhän sen tuli olla, ainakin 1960-luvulla. Todellakaan, ei ole tuulesta temmattu se yksi teema neljästä, minkä ympärille on synnytetty maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen kirjamuseo. Suomen kirjainstituutin säätiön hallinnoiman Pukstaavin avajaisia vietettiin perjantaina heinäkuun ensimmäisenä päivänä Sastamalassa, entisessä Vammalassa. Erilainen museo on ylistys kirjalle ja sen eri vaiheiden tekijöille, kirjailijasta kirjakauppaan ja kirjastoon saakka. Pukstaavi antaa vierailijan mielikuvitukselle mahdollisuuden laukata aivan uusissa ulottuvuuksissa.Pukstaavin päämäärä on purkaa kirja osiin, katsoa koko kirjan elinkaarta. Pukstaavi tekee sen erinomaisella tavalla. Ei syyttä paikalla ollut Sastamalan kaupunginhallitus ja kaupunginvaltuusto hehkunut tyytyväisyyttään. Vanha historiallinen Sastamala on syntynyt uudelleen, totesi kaupunginvaltuutettu ja kertoi, että kyllä tätä kannattaa näytellä koko uuden kaupungin symbolina, historian oppikirjana, ei vain omalle seudulle, suomalaisille, vaan kansainvälisestikin.
Pukstaavin suunnittelija Minna Honkasalo kertoi, että Pukstaavissa on katsottu kirjaa uudella tavalla, ”sivistysperheen rouva”, ”opettaja”, ”kirjanpainaja” sekä ”kirjastonhoitaja” –teemojen kautta.
Pukstaavi –kirjamuseo on saanut uskomattoman näyttävät puitteet. Itse rakennus entisen Vammalan, nykyisen Sastamalan, aivan ydinkeskustassa on jo näkemisen arvoinen ja kun sen sisältö on täyttä tuhtia tavaraa, niin Sastamala on taatusti löytänyt erilaisuudessaan uudelle kaupungille tiennäyttäjän.
”Minä olen sivistynyt nainen. Minulla on lukunurkkaus. Minä olen itse tilannut kirjahyllyn, missä ovat tämän hetken merkittävimmät (noin 30) suomalaiset kirjat.” Näin se on, jos 1960-luvulla ei kuulunut ns. sivistyneistöön, niin ei hätää. Yhteiskuntasymbolin, sivistyksen statuksen, saattoi tilata postin kautta. Näin monet tekivät ja nousivat valmiiksi täytetyn kirjahyllyn kautta sivistysluokkaan, missä sitten oli ylvästä porskutella.
Pukstaavin syntyä voi kuvata yksituumaisuuden ja yhteistyön voittona. Neljä pienehköä kuntaa, Vammala, Suodenniemi, Äetsä ja Mouhijärvi, päättivät, että nyt kituminen ja muiden ehdoilla juoksupoikana toimiminen saa riittää. Näin syntyi runsaan 25 000 asukkaan Sastamala, mikä täyttää valtion paras -hankkeen mukaiset vaateet ja uskoo vakaasti yhteistyöhön ja itsenäiseen elävään tulevaisuuteensa.
Sastamala on sijainniltaan sydän-Hämettä, on paikka, joka elää historiassa tätä päivää. Sastamala on kaivanut ja löytänyt, on taustoiltaan kuin Keurusseutu. Ikävä kyllä siihen se yhdenmukaisuus sitten loppuukin. Keuruullakin kirjalla on vähintään yhtä merkittävä historiallinen asema. Keuruulla on pitkän historiansa ja voimakkaan kirkon kautta jotain sellaista, mitä muilla ei ole. Keuruun historia kertoo paikkakunnalle jostain syystä runsas 100 vuotta sitten tapahtuneen maamme merkittävimpien taiteilijoiden ryntäyksen. Sastamala on ammentanut voimansa historiasta. Milloin saamme nähdä Keuruun ymmärtävän historiansa merkityksen, uskovan itseensä ja alkavan elää tätä päivää historiassa, on toivottavasti vain ajan kysymys.