Jos emme itse paina jarrua, niin kuka sitten. Suomi elää sellaisessa vapaudessa, missä kaikki on sallittua ja jos joku ei vielä, niin pian se hyväksytään. Demokratian kulmakivet vapaus, veljeys ja tasa-arvo ovat tänään kuin paikalleen pysähtynyt uni, kadonnutta kansanperinnettä. Kun kansanedustuslaitos on ryvettynyt lahjottavaksi, kun arvovaltaa laskee yhä käytävillä ja hisseissä tapahtuva häpeällinen naisiin kohdistuva ahdistelu, niin miten kansan sitten pitäisi elää? Ihan samaan malliin!Kun eduskunnan näkyvä motivaatio on oman edun tavoittelussa ja vieläpä sieltä putoamisen jälkeen 5000 euron sopeutumiseläkkeen maksimointiin pyrkivissä lainvastaisuuksissa, niin jotain olisi tehtävä, jostain Suomen olisi pystyttävä kaivamaan uusi uskottava suunta. Se ei ole helppoa, kun toimintakulttuurista on tullut jo maan tapa.
Jos Arkadianmäellä meno on kuin amerikkalaisen saippuaoopperan jokapäiväisestä jaksosta, niin mitä se meno on sitten kunnallisella ja paikallisella tasolla? Uskallan sanoa ja näyttää toteenkin, että vielä hurjempaa. Korruptioepäily ei koske vain poliisin maksuttomia juominkeja, ei puoli-ilmaisia lounaita, vaan virkamiehen työn kuvaan katsotaan automaationa kuuluvan mitä moninaisimmat ”luontaisedut”. Joskus muinoin kansakoulun opettaja, varsinkin maalla, oli kylän keskushahmo, mitä sitten ainakin ne isännät, joiden lapset olivat vielä koulussa, kestittivät säännöllisesti. Tuli marjaa ja kalaa, hirvenlihaa, perunaa ja viljaa, milloin traktoriapua. Tämä oli tapa. Tämän katsottiin kuuluvan opettajan
työn luontaisetuihin. Tietysti jokainen voi miettiä, miten poliisin ilmainen kestittäminen, opettajan ”hyvänä pitäminen” vaikutti virkamiehen toimintaan, saattoiko olla mahdollista, että talon poika tai tyttö sai paremman arvosanan.
Jos teemme sanomalehtikatsauksen eri puolilla Suomea, katsomalla ja lukemalla, mitä oikein on maassa tapahtunut, niin mitä erilaisempi eripura hallitseekaan palstoja. Joka päivä kymmenet on hakattu henkihieveriin, moni on puukotettu tai ammuttu, perheväkivalta on huolestuttavaa, milloin missäkin on tapeltu, lähes päivittäin joku on kadonnut. Rattijuoppoja löytyy ja mikä ihmeellisintä nyt jo naisiakin. Moni ajaa huumeissaan. Kannabis-viljelmiä löytyy yhä vain kauempana pääkaupunkiseudulta, jopa Lapistakin asti. Karkeista ylinopeuksista on tullut suomalaisen
ajokulttuurin näkyvin ilmentymä. Poliisin työstä on tullut epäkiitollista kaitsemista ja holhoamista. Näin ikävän työn lisänä moni onkin hyväksymässä poliisille extrana tauoilla välipalahuojennukset.
Syyskuun lehtiä on enenemässä määrin hallinnut aivan käsittämättömällä tavalla pedofilia- tai insestitapaukset. Rangaistuksia annetaan, mutta ankaruudesta tai paremminkin lievyydestä keskustellaan. Kun on selkeästi havaittavissa, ettei lapsen seksuaalinen ahdistelu jää yhteen kertaan, niin nyt mietitään, olisiko jotain tehtävä????
Heinäkuun lopulta sanomalehtiä on hallinnut vihapuheet ja niiden kitkeminen keskustelupalstoilta. Tuntuu kovin pinnalliselta, että hoetaan, että kyllä vihapuheet on saatava loppumaan. Näin se varmasti onkin, mutta
tässä vaatimuksessa unohdetaan syyt vihapuheiden syntymiseen. Jos lapsella on nälkä ja lapsi varastaa sämpylän marketista, niin toimintatapamme kertoo, että kauhistelemme myymälävarkauksien määrän lisääntymistä. Emme niinkään ole huolissamme siitä, että Suomessa lapsi näkee nälkää.
Meillä on Julkisen Sanan Neuvosto, jonka toiminta on paikallaan. On tärkeää valvoa median toimintaa. JSN:n tehtävänä ei kuitenkaan ole katsoa tapahtuneen syitä, vaan sitä, onko media loukannut JNS:n hyvän journalismin sääntöjä.
Suomi elää vapaudessa ja on ajat sitten ylittänyt esikuvansa
amerikkalaisen elämäntavan. Meidän on ymmärrettävä, että yksi ainoa lapseen koskeminen on likaa, se on katkaistava. Jatkuvan toiminnan hyväksyttävänä kuittaamisena ei voi toimia synninpäästö ja rippi. Tämä on elämänpilkkaa!
Kun demokratia ei toimi, niin ei ole muita keinoja kuin päättää vapauden rajoituksista. Keskikaljakeskustelua on nyt käyty ja sen esille ottajat on ristiinnaulittu vastuuntunnottomina. Jos meillä on yhteiskunnallinen ongelma, niin se on ratkaistava, eikä siirrettävä seuraavan eduskunnan päätettäväksi. Kun pedofilia on Suomessa hyvin laajaa, niin sormien pyörittely ja valittelu eivät riitä. Kun korruptio läpi koko yhteiskunnan on karannut käsistä, niin tämä on kitkettävä, jotta uskottavuus voisi palautua. Kun rattijuopumus on päivittäistä, niin rangaistuksia on nostettava, harkittava auton tuomitsemista valtiolle. Alkoholirajaa on laskettava vähintään Ruotsin tasolle. Korruption vastaiseen työhön ja poliisille on lisättävää huomattavasti voimavaroja, jotta meillä olisi vielä toivoa.
Demokratia tarvitsee rajoituksia, kun toiminta tökkii. Suomikin elää vaikeita aikoja ja säästöjä olisi löydyttävä. Holhoukseen ja esim. alkoholin ja huumeiden väärinkäytön ongelmien ratkaisemiseksi oikea toimintatapa ei todella ole perustaa vieroituslaitoksia ja hoitoloita, vaan on lähdettävä siitä, että tätä ongelmaa ei synny. Jos muuta keinoa ei ole, niin keskikalja palautettakoon takaisin Alkoon.
Vallattomuus on niin hurjaa, että tarvitaan uusia rajoittavia otteita. Lasten ja nuorten perheet on saatava vastuuseen lapsistaan. Valtio ei voi olla vastuussa yksilön toimista. Muuten suomalainen yhteiskunta ei selviä yhä vain mittavimmista itse aiheuttamistaan ongelmista.