Keskisuomalainen, 19.7.2011
Keskustelua ja ”keskustelua”
Ensinnäkin pitää erottaa keskustelu ja ”keskustelu”. Kun esimerkiksi Paavo Lipponen, Martti Ahtisaari, Jyri Häkämies, Pertti Salolainen, eläkkeellä olevat kenraalit ja muut heidän kaltaisensa nerot ovat vaatineet, että meillä pitää alkaa ”laaja keskustelu Suomen Nato-jäsenyydestä”, he eivät suinkaan tarkoita mitään keskustelua. Heillä on mielessä vain isänmaallinen kansanliike: turpa tukkoon Natoon menemisen puolesta. (Näinhän Suomi myös vietiin EU:hun ja EMU:un, mistä nyt on yhtä hankala tulla kotiin kuin edelliselläkin kerralla, siis 1944.)Oikea keskustelu tarkoittaa, että kaikki käsitykset ja argumentoinnit pääsevät yhtäläisin oikeuksin kaikkialla esiin. Vaarallisinta näiden ”keskustelua” vaativien kannalta on juuri keskustelu.
Historiassamme on ollut kolme aidon yhteiskunnallisen keskustelun vaihetta. Ensimmäinen päättyi vuonna 1918 alkaneeseen valkoiseen pimennykseen.
Se päättyi 1944, kun Neuvostoliitto palautti Suomeen porvarillisen demokratian (”torjuntavoitto”). Tuon keskustelun tukahduttivat oikeisto, SDP (”jo riittää”) ja SKP. Kolmas vaihe alkaa Kekkosen toisesta presidenttikaudesta.
Ne Jyväskylän keskustelut, joita yhä haikaillaan, olivat juuri tätä Kekkosen aikaa. Hän oli 1960-luvun ja 1970-luvun alkupuolen niin sanoakseni avainhenkilö: hän oli – jos asian sanoo juhlallisesti – vapauden takuumies.
Suomessa keskustelu oli silloin niin laajaa, avointa, monipuolista, oppinutta ja vapaata että ei milloinkaan sen jälkeen. Eikä Jyväskylä ollut suinkaan ainoa forum: Joensuun kulttuuripäivät ja Oulun Arktisen hysterian päivät olivat muutamassa suhteessa paljon kovempaa tavaraa kuin Jyväskylä. Ja yksi oli forum ylitse muiden: Yleisradio. Seppo Nummen Jyväskylän Kesä Eino S. Revon Yleisradio toteuttivat työssään kulttuuriporvariston ja porvarillisen demokratian kallisarvoisimpia ihanteita. Niinpä kumpikin politiikka väkivaltaisesti lopetettiin. Oikeisto ei sallinut porvariston perinteitä.
Nyt ovat ajat sellaiset, että jokaisen kunnon ihmisen kuuluu olla sitä mieltä, että Kekkosen aikana kaikki keskustelu oli kiellettyä!
Tämä irvokkaan typeryyden tuoretta huippua on, että nykyinen Nokian johtaja Esko Aho, joka on syntynyt samana vuonna kun Lenita Airisto kruunattiin Suomen Neidoksi, nyt ottaa muistaakseen, miten ”taistolaiset” tekivät 1970-luvun alkuvuodet synkiksi. Tarkka ja analyyttinen on Ahollakin muisti, ihan Lasse Ahtisaaren ja Martti Lehtisen luokkaa.
Jyväskylän muinaisten Kesien keskusteluja kaipaavat huomatkoon, että koko saman viikon keskusteltiin, nimittäin Porissa. Siellä pidettiin kapitalismin herättäjäjuhlat tai hengelliset syventymispäivät. Juhlat järjesti Mainos-TV ja niiden nimi oli SuomiArena, niin kuin ne oikeinkirjoittavat.
Tietenkin Suomessa tarvittaisiin ihan oikeata keskustelua, klassiseen sivistyneeseen tapaan. Jyväskylän Kesällä ei ole intelllektuaalisia resursseja käyttää niitä intellektuaalisia resursseja, joita tietenkin on olemassa.
HANNU TAANILA Helsinki
Keskisuomalainen, 24.7.2011
Aika on kulkenut Taanilan filosofian ohi
Kuva: ARKISTOKUVA: KIMMO BRANDT COM.PIC
”Tietenkin Suomessa tarvittaisiin ihan oikeata keskustelua, klassiseen sivistyneseen tapaan. Jyväskylän Kesällä ei ole intellektuaalisia resursseja käyttää niitä intellektuaalisia resursseja, joita tietenkin on olemassa.” Näin Hannu Taanila (Ksml 19.7.).
Taanila ottaa kantaa siihen, että Jyväskylässä on haikailtu Jyväskylän Kesän juurille, aikaan, jolloin keskustelu kukki ja sana oli vapaa. Taanila puhuu etenkin Kesistä 1970-luvulla. ”Suomessa keskustelu oli silloin niin laajaa, avointa, monipuolista, oppinutta ja vapaata, että ei milloinkaan sen jälkeen”, Taanila toteaa.
Tuo Taanilan siteeraus pitää paikkansa kuin myös se, että oikeaa keskustelua tarvitaan. Taanila oli tuolloin ”kultaisella Jyväskylän Kesän vuosikymmenellä” näkyvä persoona keskusteluissa ja varsinkin väittelyissä, jotka opiskelujaan aloittavalle kemian opiskelijalle jäivät mieleen Kesän ovimiehen roolissa.
Tulihan sitä silloin todettua, että miten ihmeessä nuo Taanilat, Pesolat, Salot, Kivistöt, Tuomiojat, Chydeniukset ja lukuisat muut pystyvät tuohon ja ilman paperia, avaraan ja värikkääseen keskusteluun, välillä rajuun tasokkaaseenkin väittelyyn. Se oli sitä aikaa, jolloin yhteiskunnalliset asiat kiinnostivat kansaa, ainakin yliopistoväkeä.
Kun Jyväskylän Kesä vuonna 2004 Kauko Sorjosen säätiön kulttuurisponsoroimana palautti areenalle Jyväskylän yliopiston juhlasaliin väittelyn ja väittelyä vetämään itse Hannu Taanilan, niin kyllä oli nostalginen olo ja ihan Pihlajavedeltä asti oli tuohon tilaisuuteen päästävä.
Väkeä ryntäsi paikalle. Tämän saattoi ennakkoon arvata ja siksi minäkin olin niin ajoissa, että pääsin eturiviin. Aioin siis osallistua Missä Suomi sijaitsee -väittelyyn. Ennen tilaisuuden alkua korvissa kuitenkin särähti, kun Taanila hehkutti ”oikein helvetillistä mälkätystä toivoen”! Tilaisuudessa kuultiin ensin alustajia mm. professori Pertti Karkamaa, ministeri Paavo Rantasta, professori Marjut Aikiota ja juuri pääministeriytensä menettänyttä europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäkeä.
Kunkin alustuksen jälkeen oli mahdollisuus keskusteluun. Vaikka karjapaimen Taanila kaikin keinoin koetti manipuloida kansan ääneen, sitä ei olisi tarvittu. Kantaa otettiin, puheenvuoroja käyttettiin, ihan 1970-luvun Kesän malliin. Sorjosen säätiö oli onnistumassa väittelyn palauttamisessa.
Jyväskylän kaupunginvaltuutettuna koin, että asia kuuluu myös nykyisille päättäjille. Pääsin käyttämään puheenvuoron, mistä Taanila ei pitänyt, pääsin antamaan lyhyen repliikin, mistä Taanilan ihan hermostui ja kävi takahuoneessa. Tämän jälkeen minut oli asetettu pannaan, mitä vierustoverini Keijo Korhonenkin kovasti ihmetteli.
Päivän päätteeksi sain kuin sainkin minuutin aikaa. Pääsin toteamaan, että on hyvä, että keskustelu on palannut tähän saliin. Kun Suomi on elänyt 30 vuotta 25 prosentin diktatuurissa ilman avointa keskustelua, tässä salissa vallitsee sama valikoiva 2 promillen diktatuuri. Taanila suuttui taas, eikä näyttänyt minulle keskisormea leikillään.
Keskustelu palasi Jyväskylän Kesään. Väittely tuntui taas olevan osa Jyväskylän kesätunnelmaa. Valitettavasti Taanila ei enää ollut entisensä vaan paljon mahtavampi, varsin keinotekoisesti hyväksyvä ja valikoivasti avara. Näköjään kovin on katoavaa myös intellektuelli kansan opettajan kaapin paikan näyttäjän rooli!
Taanilan mukaan Kesällä ole kykyjä jatkaa väittelyjä puuttuvan intellektuaalisen osaamisen vuoksi. Näitä resursseja Taanilan mukaan on olemassa ja Kesällä on taatusti tiedossaan Taanilan puhelinnumero. Mitäpä tähän muuta voi sanoa kuin ettei ole ihme, ettei väittelyperinne jatkunut, Pori pääsi vetämään välistä. Kun ei tätä ymmärrä ja kun ei ymmärrä, niin ymmärtääkseen tulisi ymmärtää.
Voisikohan uusi senaattori, todellinen sananiekka Kauko Tuupainen Kirkkopuistossa käynnistämänsä Hyde Park -foorumin siivittämänä pystyä toimimaan väittelyn pysyvänä elvyttäjänä Jyväskylään ja myös sen Kesään?
ILARI KOTIMÄKI kemisti Keuruu, Pihlajavesi