Keskisuomalainen, 29.7.2011
Tietokonepelit eivät aiheuta joukkosurmia
Norjan joukkosurma on saanut eri tahot kilvan arvailemaan tekijän persoonallisuutta ja motiiveja. Eläkkeellä oleva psykologian professori Lea Pulkkinen epäili, että väkivaltapelit voisivat olla mahdollinen vaikutin teoille (Ksml 24.7.). Ei kai kukaan sentään voi vakavasti esittää, että väkivaltapelien pelaaminen johtaisi Euroopan kaikkien aikojen tuhoisimpaan joukkosurmaan?On muistettava, että joukkosurmia ja muita väkivaltatekoja on tehty ennen ensimmäisenkään tietokonepelin keksimistä. Tietokonepelejä pelaavat kaikessa rauhassa monet ihmiset kaikkialla, mutta hyvin harvasta kehittyy joukkosurmaaja. Olisiko tarpeen mieluummin pohtia ampuma-aseiden saatavuuden merkitystä kuin murehtia tietokonepelejä? Aseiden helppo saatavuus lisää riskiä väkivaltatekoihin.
Toimittajat ja asiantuntijatahot ovat kiirehtineet kytkemään joukkosurman myös poliittisiin motiiveihin. Tekijän laatiman rönsyilevän manifestin perusteella kyse on pikemminkin psyykkisen sairauden tuottamista ajatusrakennelmista kuin poliittisista kannanotoista.
Eräisiin psyykkisiin sairauksiin kuuluu se, että ihminen kehittää oman todellisuutensa, jota hän itse pitää täysin loogisena. Sairauden oireet voivat verhoutua esimerkiksi poliittiseen tai uskonnolliseen kaapuun.
Osa asiantuntijoista on pelkkien lehtitietojen perusteella olettanut, että surmaaja on empatiakyvytön ja tunnekylmä ns. psykopaatti. Jos surmaaja kärsisi tämäntyyppisestä persoonallisuushäiriöstä, hän tuskin olisi tehnyt ensimmäistä julmaa ja rikollista tekoaan vasta 32-vuotiaana. Persoonallisuuden vääristyneestä kehityksestä on nähtävissä merkkejä jo lapsuuden ja nuoruuden aikana.
Joukkosurma on luonnollisestikin tunteeton teko, mutta psykoottinen henkilökin voi toimia tunteettomasti. Hän on ikään kuin omassa maailmassaan tai kuplassaan vailla kosketusta todellisuuteen tai tunteisiinsa.
Julkisuudessa on aikaisemmin käsitelty esimerkiksi Helsingin ampumaratasurmia, joissa paranoidista skitsofreniaa sairastanut tekijä ampui useita itselleen tuntemattomia ihmisiä. Psyykkinen sairaus – esimerkiksi skitsofrenia tai harhaluuloisuushäiriö – voi harvinaisissa tapauksissa johtaa väkivaltatekoihin. Väkivallan taustalla voi silloin olla sairastuneen kokema voimakas pelon tai uhan tunne.
Useiden tutkimusten mukaan rikollisen käyttäytymisen ja monien psyykkisten sairauksien taustalla on vaikeita lapsuuden traumakokemuksia, esimerkiksi fyysistä, psykologista ja seksuaalista väkivaltaa ja laiminlyöntiä.
Myös aikuisiässä koetut traumat, kuten vakavat menetykset, nöyryytykset, epäonnistumiset ja hylkäämiset, voivat laukaista psyykkisiä oireita herkemmin ihmisessä, jolla jo on lapsuuden ajoilta traumakokemuksia. Lisäksi riittävän kova traumaattinen kokemus tuottaa psyykkisiä oireita lähes kenessä tahansa.
JAANA HAAPASALO psykologi oikeus- ja kriminaalipsykologian dosentti, psykoterapeutti Jyväskylä
Keskisuomalainen
Ketä Jaana Haapasalo ampuu?
Maailma on pysähtynyt Norjan tapahtumien edessä. Monenmoisia arvailuja esitetään ja mietitään, mikä johti vuosituhannen tragediaan ja olisikojoukkosurma voinut tapahtua Suomessa. Näin teki pe 29.7. KSML:ssa myös jyväskyläläinen oikeus- ja kriminaalipsykologian dosentti Jaana Haapasala.
En ole suutari, en kallonkutistaja, eikä minulla ole kompetenssiaarvioida psyykkisten sairauksien syntyhistoriaa, sen paremmin tehtyjä tutkimuksiakaan, mutta siksi juuri ihmettelen vain, mitä Jaana Haapasalo kirjoittaa ja sanoo. Tähän tarkkailuun olen käynyt koulun tämän lehden palstoilla runsaan 30 vuoden aikana.
Kun katsoo Jaana Haapasalon asiantuntijalausumaa, niin ensimmäisenä ajatuksena mieleen työntyy kysymys, miksi psykologi kirjoittaa, pyrkiikö löytämään keinoja, millä Utöyan saaren tapahtumat voitaisiin estää vai tiedostaako psykoterapeutti itse ketä tähtää, mitä ampuu kovilla ja osuuko omaan nilkkaansa? Kirjoituksen pihvi löytynee suorasta lainauksesta ” Ei kai kukaan sentään voi vakavasti esittää, että väkivaltapelien pelaaminen johtaisi Euroopan kaikkien aikojen tuhoisimpaan joukkosurmaan?”
Tällä ivallisella toteamuksella terapeutti tarkoittanee psykologian emerita-professorin Lea Pulkkisen epäilyä (KSML 24.7.) , että väkivaltapelit voisivat olla yksi mahdollinen vaikutin teolle.Jaana Haapasalo ei liene edes lukenut, mitä professori KSML:ssä sanoo ja toisaalta näissä psykologin sanoissa on jotain tuttua. Pienellä KSML:n haulla on helposti löydettävissä neljä vastavaa professori Lea Pulkkiseen kohdistunutta hyökkäystä. Tuntuu peräti ihmeelliselliseltä, että kriminaalipsylogian asiantuntija ryhtyy väkivaltapelien markkinoijaksi. Ivassaan Jaana Haapasalo ei millään lailla kerro niitä merkittäviä kansainvälisiä tutkimuksia, jotka tukisivat hänen väittämäänsä, ettei varsinkin jo hyvin pienenä aloitetut väkivaltapelit korreloisi aikuisiän suhdetta väkivaltaan.
Sen sijaan Jaana Haapasalo laukoo jo maallikonkin ymmärtämää kliseemäistä liturgiaansa: ”Useiden tutkimuksien mukaan rikollisen käyttäytymisen ja monien psyykkisten sairauksien taustalla on vaikeita lapsuuden traumakokemuksia, esimerkiksi fyysistä, psykologista ja seksuaalista väkivaltaa ja laiminlyöntejä.” Psykologi ei taida huomata, että itse kertoo sen, mitä maallikko voi lukea jo professori Lea Pulkkisen haastattelusta. Varhaisella iällä koetuilla traumoilla, laiminlyönneillä, esim. sallimalla pienen tytön tai pojan pelata väkivaltapelejä tai mahdollistamalla pienen koululaisen syövän iltapäivällä koulusta palattuaan yksin kotiinsa välipalaksi toistuvasti väkivaltapelejä, on eittämättä vaikutus myöhempään rikolliseen käyttäytymiseen.
Jos psykologi Jaana Haapasalon määränä on lähteä siitä, että on äärimmäisen tärkeää, että meillä on potilaita ja psykologeja, kriminologian asiantuntijoita, jotka tekevät kaikkensa auttaakseen väkivaltaisesta käyttäytymisestä kärsiviä, niin Itse koen, että professori Lea Pulkkisen työ on lähtenyt siitä, ettei tätä ongelmaa syntyisi. Tässä varsinkin pienen koululaisen turvattoman iltapäivän yksinolon ja ahdistuksen välttämiseksi professori Lea Pulkkisen työ on ollut uraauurtavaa. Jostain syystä psykologi Jaana Haapasalo on kuitenkin julkisesti mm. KSML:n palstoilla ollut mustaamassa tätä arvokasta työtä.
Herääkin kysymys, miksi toistuvasti Jyväskylän yliopiston kasvatti Jaana Haapasalo haluaa mitätöidä oman opinahjonsa psykologian laitoksen arvostuksen ja kansanvälisetkin saavutukset omalla kriminaalilla käytöksellään?
Ilari Kotimäki, Keuruu, Pihlajavesi