Kukapa ei olisi tavannut Aku Ankkaa ja katsellut Akun, veljenpoikien ja Roope Ankan elämää ja sen kautta maailmalle Walt Disneyn välittämää viattomaksi miellettyä sanomaa. Aku Ankka on yli 80 vuodessa vallannut maailmaa ja Suomenkin vuodesta 1951 lähtien niin tehokkaasti, ettei tätä enää mielletä minään ristiretkenä, vaan maailmanoppina, jolla voi olla siivet ja mahdollisuus elää. Aku Ankan opetus tunnustetaan yleisluonteisena totuutena. Jos tämän viestin sisälle katsoo, niin vähintään on kommunisti, vapaan markkinatalouden vihollinen, epäisänmaallinen toimija.
Samalla tavalla leimautuu ainakin tosikoksi, ilonpilaajaksi, tosi asioiden vastustajaksi, jos toteaa, että valencialaisen kirjailijan Vicente Clavel Andrésin vuonna 1925 keksimä ja siitä lähtien Eurooppaa ja ympäri maailmaa kiertänyt Ruusun ja kirjan päivä- ajatus, ruusu sinulle, kirja minulle, kirja sinulle, ruusu minulle, on hyvän mielen kampanjana viattomuudestaan huolimatta ”sukua” Aku Ankalle. Kukapa vastustaisi, jos toteaisin, että nainen on ruusu, mutta!
Ruusu-kirja –kampanja korostaa sukupuolirooleja, on keski- ja eteläeurooppalainen arvomaailman tulkki, elämän kehityksen pysäyttäjä. Ei siis ole mitenkään ihme, että naisen asema Etelä-Euroopassa ei ole juuri miksikään muuttunut. Nainen olkoon ruusu, jolle riittää kukka silloin tällöin ja kaikki on hyvin. Miehelle puolestaan on tärkeää lukea joskus kirja, jos ei muulloin, niin ainakin Ruusun ja Kirjan –päivän siivittämänä. Onko elämä näin mustavalkoista?
Ruusu-Kirja –kampanjan kautta mikään ei muutu, naiset ovat yhä symboleja, miehet metsän miehiä, juntteja, joilla ei juurikaan ole muuta päässä kuin ruuveja, jakoavaimia, autoja, metsästystä ja urheilua. Kampanja on selkeän päämäärähakuinen, naisenpaikka -elämänkatsomuksen vientiväline, ihan samaan tyyliin kuin Aku Ankka on heijastuma amerikkalaisesta ihanteesta, vapaudesta, maailmanvalloituksesta, ristiretkestä.
Mitään pahaa ei ole siinä, että antaa naiselle ruusun ja toteaa vaikka: Kaunis olet, nainen, kaunis olet, niin puhtoinen ja raikas. Tuoksuasi en unohda, en kadota, en päästä karkuun. Tänään olet punainen, huomenna raidallinen, olet usvainen ja hiljainen, ainutlaatuinen.
Tai mitäpä pahaa siinä voisi olla, jos antaa miehelle kirjan, vaikkapa toteamalla komea olet voimani, viikonloppujen virkistäjä, tien näyttäjä. Sinä höyryät sateessa, loistat
kuutamolla, sinä kerrot elämän monimutkaisuudesta, elämänkerroksista. Sisimmässäsi olet nytkin lämpöinen, vaikka kuoresi on joskus vahva.
Aku Ankan ja Kirjan ja Ruusun –päivän aatteellinen sanoma uppoaa suomalaisiin, ikävä kyllä ja mikään sukupuoliasenteellisuudessa ei muutu. Kirja-Ruusu –päivä meni, menköön!