Suur-Keuruu nousi elokuun lopulla medioiden kautta valtakunnan tietoisuuteen. Kysymys oli vakavasta asiasta, koulukiusaamisesta Keuruun ala-asteella. Harri Mertaniemen artikkeli kosketti ja osoitti lehden rohkeutta ja arvostelukykyä.
Silloin kun puhutaan lapsista, pienen tuskasta, niin yhteiskunnan tehtävä ei vain ole tehdä parhaansa, vaan asia on hoidettava, kipu on pysäytettävä. Tällöin aikuisten ristiriidat, eikä varsinkaan ylpeys saa olla esteenä asian ratkaisemiselle, päättämiselle.
Olen päässyt näkemään hyvin läheltä, miten jyväskyläläisen peruskoulun yläasteen rehtori ja liikunnanopettaja yhdessä päivässä päättivät oppilaaseen kohdistuneen vaikean kiusaamisen. Tuntematta mitenkään Keuruun tapausta, niin varmaa on, että aika ei haavoja paranna. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että kiusaaminen olisi pitänyt kitkeä välittömästi, eikä antaa myllyn jauhaa yhä suurempaa tuskaa ja tätä kautta vastakkaisasettelua.
Asia on nyt noussut puheenaiheeksi koko maassa. Kiista on menossa Aluehallintovirastoon ja myös käräjille. Tässä ei ole järkeä. Suurin häviäjä on joka tapauksessa pieni oppilas, kävi kiistassa sitten miten tahansa. Keuruukin on jo kärsinyt koulukapunkina melkoisen imagotappion.
Voidaan sanoa, että opettajat ja sivistyslautakunta tai sitten vanhemmat, ottakoon lusikan käteensä ja miettiköön, miten pientä koululaista voidaan parhaiten auttaa. Kun kiista on jatkunut jo lähemmäksi kaksi vuotta, niin saattaa tuntia siltä, että molemmat osapuolet ovat linnoittautuneet omiin poteroihinsa, eikä riittävää yhteistä nöyrtymistä ole odotettavissa. Tämän vuoksi asia kuuluu sivistystoimenjohtajalle. Pilliin on vihellettävä ja pian. Muuten asia yhä vain paisuu.
Tämä Suur-Keuruun uutisoima ikävä tapahtumasarja ei ole irrallinen osa yhteiskuntaa. Moni voi pahoin ja tätä vähätellään. Yleensä kielletyn asian ottaminen esille synnyttää pelon ilmapiirin. Siksi harva, oli sitten oppilas tai työntekijä, uskaltaa puuttua yhteisön henkilöongelmiin. Jos uskaltautuu, niin rangaistushan siitä seuraa. Pienen koululaisen koulutie ja koulunkäynti on pystyttävä täysin turvaamaan. Kaikki syyt, mitkä sen estävät tämän päämäärän toteutumisen, ovat tekosyitä.
Vaikka kaupungintalon sisäisellä ilmapiirillä on yhteisiä tunnusmerkkejä koulukiusaamisen kanssa, niin tämän pienen koululaisen ongelmavyyhti on ratkaistava välittömästi. On kovin nurinkurista ja heiveröistä ajatella, että kiusaamisepisodin ratkaisu löytyisi juristien kautta. Jos kaupungintalolla ei ole riittävästi valmiuksia kiistan ratkaisemiseen, niin apua on haettava sieltä, mistä sitä on saatavilla.