Pihlajavedellä on tänä talvena puhuttu metsän kaatamisesta enemmän kuin vuosikymmeniin. Rekolan hautausmaan vierustojen ikimetsien parturointi on herätellyt pihlajavetiset pelkäämään aarteidensa puolesta. Viikko sitten Suur-Keuruussa kerrottiin vuonna 1782 rakennetun vahvasti suojellun Erämaakirkon ympäröivän niin ikään ikimetsän metsänhoitotoimista heti maaliskuun alussa.
Päätöksen Erämaakirkon metsien harventamisesta oli tehnyt Keuruun seurakunnan kirkkoneuvosto. Pihlajavetiset ottivat yhteyttä seurakuntaan ja näin järjestettiin katselmus paikan päällä. Pihlajavetiset ovat varjelleet yhtä Suomen kauneinta kirkkoa, Pihlajaveden sydäntä, aina rakentamisesta lähtien. Mikko Kallio kertoi, mitä vuosikymmenien aikana on jouduttu tekemään, jotta Pihlajaveden maamerkki ja symboli säilyisi koskemattomana.
Katselmuksessa Keuruun seurakuntaa edusti talouspäällikkö Heikki Kangas. Mukana olivat myös metsäpalveluyrittäjä Juha Linna ja metsäasiantuntija Jaakko Sorri. Pihlajavetisiä edustivat Mikko Kallion lisäksi Matti Saarinen ja Samuli Kallio. Pertti Jartti oli kaivanut esille vanhoja karttoja ja Pertti kysyikin, tiedättekös, mikä tämä 3 ha:n kokoinen metsä oikein on? Monenlaista huhua on ollut, mutta kellään ei ollut tietoa, että aikoinaan Kalevi Vähäkömi halusi säilyttää metsän koskemattomana ja sen vuoksi myi metsän Pihlajaveden seurakunnalle juuri Erämaakirkon koskemattomaksi suoja-alueeksi.
Käydyn hyvin asiallisen keskustelun yksimielinen loppupäätelmä oli se, että Erämaakirkon ympäristön metsä jää koskemattomaksi eli sellaiseksi, mitä Kalevi Vähäkömi oli tarkoittanutkin. Palaverin jälkeen Keuruun srk:n Pihlajaveden kappeliseurakunnan miestoiminta totesi, että toimikunta voi talkoilla kaataa muutamat isot kuuset, jotta Erämaakirkon ”tuuletus” toimii paremmin ja takaa vanhojen hirsien säilymisen jatkossakin.