Miksi investointijuna kiertää Keski-Suomen?
19.2.2015
Ymmärränkö oikein vai käsitänkö väärin? Maakuntajohtaja Anita Mikkosen sekä maakuntahallituksen ja maakunnan yhteistyöryhmän puheenjohtajien Ulla Perämäen ja Mikko Tiirolan 30.9. 2014 allekirjoittamassa esityksessä valtion tulo-arvion pohjaksi Keski-Suomen maakuntaohjelman toimeenpanosuunnitelmassa lähivuosille ristiriitaisuus on näkyvin piirre, logiikka ei toimi ja antanee osaltaan vastauksen sille, että aivan liian usein valtion investointijuna kulkee Helsingistä Heinolan kautta kohti Kuopiota ja toisaalta Tampereen kautta Vaasaan.
Suunnitelman mukaan Keski-Suomen osalta valtion tulo- ja menoarvioihin tulee varata vuosille 2015–2016 seuraavat määrärahat: Tikkakoski, moottoritie, 70 milj.e, vt 13 eritasoliittymä (Huutomäki), 26 milj.e, – Äänekoski–Viitasaari -välin ohituskaistojen parantaminen 20 milj e ja alempiasteinen tieverkko osalta biotuotetehtaalle välttämättömät parannuskohteet, 5 milj.e, Jyväskylä–Äänekoski–Haapajärvi -radan Jyväskylä–Äänekoski -välin sähköistäminen 20 milj.e sekä Saarijärvi–Haapajärvi -välin perusparantaminen 35 milj.e.
Lisäkoulutuksen järjestämiseen Pohjoisen Keski-Suomen oppimiskeskuksessa sekä Jyväskylän koulutuskuntayhtymässä esitetään lisärahoitus yht. 2,3 milj.e. Äänekosken biotehtaan edellyttämät moninaiset työvoimaresurssit esitetään turvattavan. Keski-Suomesta vähennettyjen ammatillisten koulutuspaikkojen palauttamista esitetään.
Metsä-Groupin tuomat mittavat mahdollisuudet esitetään hyödynnyttävän pk-sektorin yritysten toimintamahdollisuuksia kohentamalla. Viitasaaren, Pihtiputaan ja Äänekosken seutukunnalle esitetään äkillisen rakennemuutoksen alueena suunnattavan voimavaroja.
Suunnitelmassa on paljon hyviä kohteita ja tuskin kukaan kyseenalaistaa niiden tarpeellisuutta.
Perusteluja voisi katsoa laajemmin.
Katsausosioissa todetaan: ”Sähköiset palvelut tehostavat julkisen sektorin toimintaa ja vapauttavat työvoimaa toisiin tehtäviin. Varmistetaan nopeat verkkoyhteydet koko Keski-Suomessa. Haetaan toimintakonsepti sille, että kaikilla keskisuomalaisilla niin kaupungeissa kuin maa-seudulla on mahdollisuus, tarvittava osaaminen ja laitteet palvelujen käyttöön.”
Maakunnan viestintäyhteyksien luominen niin asukkaille kuin yrityksillekin on kovasti kesken. Kun Keski-Suomen liitto keskittyi Laajakaista Kaikille 2015 -hankkeessa valokuidun avulla laajakaistoittamaan koko maakunnan, valmistelu ei vastannut hyvän hallinnon edellytyksiä ja moni kunta, mm. Jyväskylä, irtisanoutui hankkeesta. Hanke jäi kesken, karahti kiville ja nyt valtion budjetista ei lainkaan haeta varoja tilanteen korjaamiseksi.
Suunnitelma toteaa: ”Tavoitteena on vähentää Keski-Suomen vesistöjen kiintoaine- ja ravinnekuormitusta ja parantaa vesistöjen virkistyskäyttöarvoa.” Tuonhan on kuuluttava kaikkiin suunnitelmiin kliseemäisesti. Näin se nytkin tuntuu tekevän. Kun haetaan varoja valtion budjetista, on muistettava mainita kestävästä kehityksestä. Voimavaroja ei nyt haettu, mutta sen sijaan Keski-Suomen liitto valitti korkeimpaan hallinto-oikeuteen ympäristöministeriön tuulivoimaa, suoluontoa ja turvetuotantoa koskevasta 3. vaihemaakuntakaavapäätöksestä. Keski-Suomen liitto ei hyväksynyt ympäristöministeriön punakynän käyttöä kaavasta merkittävästi luonnonvesille uhkaavien soiden suhteen.
Jos haluamme Keski-Suomen nousevan ja jatkossa pärjäävän, suunnittelun ja suunnitelmien tasoa kohotettava. Epäloogisuus ja piiloviestintä on päätettävä. Jos aiomme kohentaa vesistöjemme tilaa, kuormitusta on vähennettävä ja jos aiomme saada viestintäyhteydet toimimaan koko Keski-Suomessa, sanat eivät riitä, meidän on haettava voimavaroja valtion tulo- ja menoarviosta.