Suuremman käskyyn tyytyminenkö välttämätöntä?
Siirretään koko Suomen asukkaat Uudenmaan läänin alueelle, niin Suomen talous saadaan nousuun, koulutus suurempien yksiköiden avulla tehokkaammaksi, Sote:n kohdalla säästöt olisivat miljardiluokkaa, muutenkin kansalaisten palvelutaso kohentuisi huomattavasti, Guggenheim voitaisiin rakentaa ja muutenkin kulttuuri- ja liikuntapaikkojen monipuolisuus voitaisiin nostaa sellaiselle tasolle, mistä meillä ei edes pystytä unelmoimaan. Koko Suomen kansa olisi tällöin tasa-arvoisempi ja tällöin muu autioitunut Suomi voitaisiin myydä Uudenmaan asukkaiden kesänviettopaikoiksi ja loppuosa venäläisille ja kansainvälisille pääomasijoittajille, jotka voisivat sitten hyödyntää koko Euroopan kauneimman ja puhtaimman luonnon monimuotoiset mahdollisuudet. Tämä olisi kustannustehokas tapa asuttaa 5-miljoonainen kansa, tämä tapa olisi monen mieleen. Tällöin kunta olisi sama kuin valtio ja yritykset saisivat vapaat kädet synnyttää ja toteuttaa visioitaan. Kaikki olisivat lähellä ja koko kansaa olisi tällöin helppoa valvoa uuden tietotekniikan avulla.
Kun tuota yllä olevaa mietitään, niin täysi mahdottomuushan se on, ollaan valmiit väittämään. Ei tuo ajatusrakennelma mikään vieras ole. Tämä on todellisuutta jo tänä päivänäkin. Kuninkaalla on vain vilpittömät, hyvää tarkoittavat, näkymättömät vaatteet.
Esimerkin voisi ottaa mistä päin Suomea tahansa, mutta katsotaan asiaa nyt Petäjäveden ja sen takamaan Keuruun suunnalta. Vielä 1990-luvulla Keuruun seutukunta oli voimissaan. Läntisen puualan osaamiskeskushanke käynnistyi EAKR-rahoituksella, mikä vahvisti puualan yritysten toimintaedellytyksiä ja tuloksentekokykyä tarjoamalla yrityksille lisä- ja täydennyskoulutusta ja asiantuntijapalveluita.
Keuruulla toiminta painottui koulutuksen ja kehittämisen lisäksi levymäisten, puupohjaisten puutuotteiden työstöön CNC –tekniikoilla, laserilla ja vesileikkauksella. Tällöin Keski-Suomen puuosaamiskeskushanke projektina oli alkamassa Keski-Suomen käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen hallinnoimana.
Petäjävesi oli noussut Strömbergin suvun perinteiden kautta koko Suomen seppätaidon keskukseksi jokavuotisine seppämarkkinoineen. Käsi- ja Taideteollisuusoppilaitos moninaisine artesaanikoulutuksineen oli yksi koko maan arvostetuimmista ja vetovoimaisimmista. Keuruulla puolestaan matkailu Elias Lönnrot-siipirataslaivoineen eli voimakasta nousua.
Niin Keuruu kuin myös Petäjävesi olivat hyvin hengessä mukana, olivat jalat maassa ja uskoivat tulevaisuuteensa. Sitten Jyväskylän kaupunginjohtaja Pekka Kettunen sai idean, miten Jyväskylä voisi olla suurempi ja kauniimpi, synnytettiin seutukaupunkiohjelma ja samalla Kettunen sopi valtapiireistä Tampereen kaupungin kanssa. Tällä kartalla Keuruu ja Petäjävesi, kuin myös Jämsä ja Kuhmoinen kuuluivat Jyväskylälle.
Tässä suunnitelmassa konkreetisti ensin Petäjävesi liitetään JKL maalaiskuntaan ja Keuruun II asteen koulutuspalvelut ”kehitettiin” Jyväskylään. Kettusen suunnitelma suur-Jyväskylästä ei onnistunut, eikä seuraaja Markku Anderssonkaan ehtinyt saavuttaa päämääräänsä koko Keski-Suomen liittämisestä Jyväskylän kaupunkiin.
Nyt kuitenkin niin Kettusen kuin Anderssonin ajat alkavat olla ohi, mutta hännät miesten visioista yhä elävät. Keuruulta vietiin koulutuspalvelut, varuskuntakin. Petäjäveden alasajo Jyväskylän syliin 100-vuotiaan Käsi- ja Taideteollisuusoppilaitoksen kaappauksella on selityksineen varsin hupaisa.
Koulutuskuntayhtymän hallitus päättikin äänestyksen jälkeen lopettaa perinteikkään oppilaitoksen tarinan Petäjävedellä ja siirtää toiminnot Jyväskylään. Petäjäveden kunnanvaltuutetut, oletteko ihan vellihousuja ja alistutteko tähän, vaihtoehtoja on?