Ilari Kotimäki

Tuska ja vahinko myyvät

Miksi mediat ovat täynnä ikäviä uutisia, miksi lehtikuvaajat ottavat kuvia mieluummin vaikeuksista, surusta ja tuskasta kuin ilosta ja onnesta? Miksi Matti Nykäsen toilailut olivat 20 vuotta, jossain määrin vieläkin, iltapäivälehtien lööppien ylivoimaisesti toistuvimmat aiheet? Miksi onnettomuudet, väkivallan teot, henkilökohtainen tragedia ja kärsimys ovat lehtien sivuilla merkittävässä roolissa, lähes urheilun suosioon verrattavassa asemassa? Vastaus on hyvin yksinkertainen, koska nämä uutiset myyvät, näitä uutisia luetaan ja juuri siksi näitä lehtiä ostetaan.

Ei voi olla totta! Kylläpä vaan. Silloin kun Matti Nykänen on vauhdissa, tekee jotain järjetöntä, heiluu puukon kanssa, kaatuilee, joutuu poliisin kanssa tekemisiin, joutuu sairaalaan, niin iltapäivälehdet julkaisevat mitä ainutlaatuisimmat tarinat vähintään kissankokoisin otsikoin kilpaillen keskenään näyttävyydestä myydäkseen maksimaalisella tavalla.

Ei ole mikään salaisuus, että mäkikotka vauhdin vuosina myi mitä käsittämättömimpiä uutisaiheita ja iltapäivälehdet olivat valmiitta maksamaan, ennen kuin mitään oli edes tapahtunut. Silloin kun jyväskyläläinen oli lööpeissä, lehteä painettiin 50 000 kappaletta enemmän. Tämähän on huijausta, lukijoiden pettämistä! Niin on, mutta mitä sitten. Tämä on kansanhuvia, tätä kansa haluaa, tämä myy ja kansa ostaa.

Tämä ei vain ole suomalaisuutta, ei alhaisen itsetunnon tuomaa käyttäytymistä, tämä on yleismaailmallinen ilmiö, eikä vieras Keurusseudullakaan. Jotta kiinnostus syntyisi, jotain täytyy tapahtua. Ja mikäpä olisikaan helpompaa uutisaineistoa kuin onnettomuus valtatie 23:lla tai sitten lentoperämiehen käsittämätön temppu ohjata ilma-alus suoraan Alppien seinään!

Mitä ihmettä tämä on, mikä meitä vaivaa? Onhan tätä tutkittu. Silloin Nykäs-Matin hulluina vuosina iltapäivälehden painosmäärä nostettiin, kun Matti oli lööpeissä toteamassa, että saatoin ottaa tai sitten en. Ketkä näitä lehtiä ostavat, kun kukaan ei kuitenkaan suoraan tunnusta ostavansa? Silloin kun Matti-pöllö oli taas tehnyt jotain, niin selvityksen mukaan lehden ostajakunnasta oli hiukan yli 60 % naisia, mutta miehetkin ostivat.

Miksi naiset ostavat , mikä tässä kiinnostaa? Selitys voisi olla, että me suomalaiset miehet olemme hyssyköitä, mauttomia ja yksitoikkoisia taapertajia. Mutta toisin on Matin kohdalla. Voiko olla näin, että nainen ostaessaan Nykästä, heijastaa omaa salaista sielunmaisemaansa. Voi kun tuo oma jätkäni, oma ukkoni joskus uskaltaisi repäistä ja tehdä jotain, mikä ei olisi ennalta arvattavissa? Tai mikä Mattit-toilailuissa miestä kiinnostaa? Kaikki haukkuvat, mutta siitä huolimatta ostavat? Ehkä meidän miesten kohdalla Matti on meidän salainen päiväuni vapaudesta. Matti ei kysele, vaan tekee. Me miehet uskallamme joko Ruotsin tai Tallinnan lavoilla tai etelän matkoilla irrotella, mutta kotiseudulla joudumme turvautumaan iltapäivälehtiin.

Iltapäivälehdet ovat kansan peili, näinhän se on. Irrottelu on siirtynyt yhä enenemässä määrin sosiaalisen median palstoille ja tässä kilpailussa Keurusseutu pärjää erinomaisesti. Seudulla ihan valtakunnan mallin mukaan samat teemat myyvät. Ihmisten onnettomuus, vahinko, tuska ja kärsimys antavat voimaa. Tämä on, ikävä kyllä, yhä merkittävin seudullinen voimavara. Toisen satuttamisesta on tullut maan tapa. Kun tämä häpeällinen toiminta ei rajoitu vain työpaikka- ja koulukiusaamiseen, vaan on nyt pesiytynyt jo julkiseen hallintoonkin, mikään ei enää ole mahdotonta, niin mihin olemme menossa, missä on se yhteen hiileen puhaltamisen halu, kun toisen satuttamisesta on tullut ensisijainen päämäärä?