Ilari Kotimäki

Tänään on doping –testien päivä

Pitkäaikainen metsästysseuran puheenjohtaja on huolissaan metsästyksen moraalista. ”Häpeän tänään olla metsästäjä, häpeän niin etten astu areenalle lainkaan!” Mies puhuu  käynnistyvästä vesilintujen jahdista.

Tämä on kolmas kerta, kun itse ihmettelen kirjoittamalla. Joko kolmas vuosi käynnistäisi sellaisen keskustelun, mitä metsästysseuran puheenjohtaja toivoo? Kaksi vuotta sitten minua tapettiin, vuosi sitten suolattiin, onko tänään kuoppauksen aika!Puhumme suureen ääneen nuorison arvomaailmasta, puhumme terveistä elintavoista, niistä ihanteista, mitä olympia –aate vaalii tai yrittää toteuttaa. Kansa hamuaa menestystä, vaatii gladiaattoreiltaan mitaleja, kultaa ja kunniaa, vaatii puhtautta, rehellisyyttä ja  sellaisia doping-testejä, mitkä kulkevat uskottavuudessa kepulikonstien rinnalla ja eivät ainakaan vuotta-kahta jäljessä.

Kaksi vuotta sitten nimimerkki kritisoi kirjoitustani ja totesi, ota ensin selvää ennen kuin  kirjoitat. Kai suora puhe kolahtaa, kolahti niin paljon ylpeydelle, että kirjoittaja sai minut paneutumaan metsästyksen saloihin, vaikka en itse metsästäkään . Jos jotain todellista ja aitoa aikoo löytää, niin

on mentävä ytimeen. En ole fyysikko, mutta nyt metsästyksen avainsana, metsästysseura, on tiedon lähde.

Minulla on kaksi vuotta ollut mahdollisuus seurata järjestäytyneen  metsästyksen toimintaa. Kysymykseni ovat olleet moninaiset, usein inhottavat. Ihmettelen Pihlajaveden seudun metsämiesten kärsivällisyyttä, kun ovat jaksaneet kertoa maallikolle, avata niitä ovia, mitä julkinen keskustelu tilkitsee. Voinen, hyvä metsästäjä, subjektiivisesti sanoa, että tiedän nyt jotain, tiedän monin verroin enemmän kuin kyseenalaistaessasi tietojani. Olit oikeassa!

Olen pystynyt näkemään, miten metsästysseuraa johdetaan. Voin sanoa, että se ei häpeä ammattimaiselle urheilun johtamiselle. Koulutustoiminta jatkuu läpi vuoden, jahtiaikaa lukuunottamatta. Metsästysseuran, kuten jahtipäällikkö toteaa, on pystyttävä kitkemään metsästyksen kielteiset lieveilmiöt, mm. kaljoittelu, toiminnan ulkopuolelle. Tässä jahtipäälliköllä on vastuunsa ja keinoina riittävien sanktioiden käyttöönotto. Näkemäni perusteella

metsästysseuran ihanteena ja toiminnan perustana on vastuuntuntoisuus, sellainen etiikka, joka nojaa luonnon arvojen ymmärtämiseen, lajien monimuotoisuuden ja ympäristön suojelun kunnioittamiseen.

Hyvä metsästäjä, seurasi toivomus on, että jätät sen pullon kotiin. Tarinoiden kertomisen voit säästää jahdin jälkeisiin saunailtoihin. Yhteenkuuluvaisuuden tunnetta löydät tänään, mutta näetkö haulikkosi etsimestä todella tavoittelemasi kohteen vai onko näkymäsi niin sumea, että ammut lähes kaikkea liikkuvaa ja aiheutat  epäonnistuneilla ja liian kaukaa ammutuilla yrityksillä enemmän haavoittuneita kuin reppuusi mahtuu kotiinvietävää.

Hirven metsästys jahtipäälliköineen  olkoon vesilintujen metsästysseuruille esikuva esimerkillisestä toiminnasta, mikä kunnioittaa elämää.  Vai onko niin, että raavas mies tai joskus nainen, tämän päivän gladiaattori,   ei pysty kohtaamaan tätä päivää ilman  sanontaa: Ei oo Lahden voittanutta!