Eipä ollut maa eikä mikään jollei omistanut siirtomaata. Jo 1500-luvulla alkanut siirtomaavallan aika sai huipennuksensa 1800-luvun lopulla. Itsenäistyttyään Suomessa monella oli rinta rottingilla. Pisimmälle menivät ne korkeakoulumaailmassa esitetyt visiot, joiden mukaan uuden kansakunnan elinvoimaisuudelle olisi hyvin tärkeää hankkia oma siirtomaa. Siksi katseet suunnattiin kohden eteläisen Afrikan Ambolaa. Onneksi tästä älymystön piirissä elätellystä hankkeesta ei tullut mitään. Lue lisää →

Lunta tulee tupaan, eikä vain Keuruun varuskunnan lopettamisesityksen kautta. Eikö olisi jo korkea aika korjata kurssia, miettiä, mikä meni pieleen ja lähteä luomaan uutta Keuruun tulevaisuutta?. Varuskunnan lopettamisesitykselle ei löydy selkeitä järkisyitä, täysin syyttömiä ovat itse kohteessa työskentelevät, jotka ovat joutuneet selkeän ja räikeän poliittisen pelin uhreiksi. Tämänkään toteaminen ei lämmitä, eikä vielä tuo ratkaisua koko seutukuntaa järisyttävään, kaikkien kaupunkilaisten jokapäiväiseen elämään vaikuttavaan tragediaan. Lue lisää →

Avoimuuden ja läpinäkyvyyden pitäisi olla itsestäänselvyys, kun puhutaan kunnan tai seurakunnan hallinnosta. Keskustelu tämän toteuttamiseksi pitäisi olla kunnan ja seurakunnan hallinnon sisäinen asia. Jos tämä ei johda mihinkään, niin tällöin on kaivettava esille, mitä laki sanoo.

Olen päässyt kokemaan totaalin kulttuurishokin toimiessani Keuruun seurakunnan kirkkovaltuutettuna. Seurakunnan korkeinta päätäntävaltaa käyttää kirkkovaltuusto. Meillä on ollut vuoden 2011 aikana kolme kirkkovaltuuston kokousta. Tammikuun järjestäytymiskokouksessa otin esille tiedottamisen ja esitin seurakunnan oman neljä kertaa vuodessa ilmestyvän joka kotiin jaettavan lehden julkaisemista siten, ettei tiedottamisesta aiheudu seurakunnalle nettomenoja. Lehti olisi mahdollista julkaista itsenäisenä tai sitten toisen lehden, esim. Suur-Keuruun, välissä liitteenä. Tällöin kirkkoherra Ossi Poikonen oli varsin skeptinen ja epäili mainoksilla kustannettavan lehden kirkollista laillisuutta. Asia jäi pöydälle odottamaan seurakunnan tekemää selvitystä. Lue lisää →

Keski-Suomen Seututerveyskeskus aloitti toimintansa tämän vuoden alussa. Kitkaa oli monenlaista. Sattuipa niin, että 20.4.2011 menin itse perheeni kanssa  Keuruun TK:hon. Odotussali oli pullollaan ihmisiä ja mitään ei tapahtunut. Pääsin kysymään, mistä kiikastaa, kun kukaan ei tunnu tietävän, mitä nyt oikein tapahtuu, on K-S Seutu-TK mennyt nurin. Tätä
potilaat kyselivät huolissaan ja minäkin yhdyin samaan hämmästelijöiden joukkoon. Ensin sairaanhoitajat kiersivät kysymystä. Lopulta kun en antanut periksi, saimme koko sali vastauksena, ettemme voi mitään, ettei meillä nyt ole yhtään lääkäriä. Lue lisää →

Uuden vuoden merkeissä KSML:n sivuilla koulu on noussut arvoiseensa asemaan. Viimeisen viikon kirjoituksissa asianosaiset ja asiantuntijat peräänkuuluttavat järjen käyttöä seuraavasti: ”Mihin menet suomalainen koulu?”, ”Lukiolaisen tulevaisuus?”, ”Tikkakosken hyvin toimiva lukio on säilytettävä”, ”Aiemmin lukioista luvattiin aivan toista”, ”Lukioverkon romuttaminen on väärä ratkaisu”, ”Koulun tarkoitus ei ole tuottaa säästöjä”, ”Kenen etu on maaseudun alasajo?” Lue lisää →

KSML:n pääkijoituksessa  1. 2.2011 Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg peräänkuuluttaa  alkaneessa eduskuntavaalikampanjoissa todellisia ongelmia. Hallberg toteaa nykyistä sosiaalisemman ja tasa-arvoisemman yhteiskunnan tavoitteen ainakin tähän saakka jääneen vaalikeskustelussa taka-alalle, mainiten mm. alueellisen eriarvoistumisen.  Hallbergin ajatukset ovat perusteltuja ja eikö smal talkin voisi todella lopettaa. Viime vuosina olemme saaneet nähdä, miten varsinkin Suomessa keskittämisestä on tullut vallan strateginen työväline. Pihlajavesi oli aikoinaan itsenäinen kunta, mutta toisen maailmansodan traumat jättivät jälkensä, 132 pienen kunnan miestä kaatui, ja kunta liitettiin vuonna 1969 Keuruun silloiseen kuntaan, nykyiseen kaupunkiin. Pihlajaveden tarina traagisuudessaan etsii vertaistaan. Niin Pihlajavedellä kuin monilla muillakin itsenäisyytensä menettäneillä alueilla kehitys on kulkenut tai kehitystä on ohjattu kuntataajamien suuntaan. Kaikki on tapahtunut kuin varkain, kuin muuta vaihtoehtoa ei olisi ollut. Ensin menee koulu, sitten posti, pian kaupatkin. Näin palvelut ajetaan alas. Lue lisää →

Älkää uskoko, että asiat ovat niin kuin näyttävät. Luulen, että Pihlajavedellä on itseoikeus ottaa kantaa siihen, mitä on toimintojen alasajo, miten kirkas hiekkarantainen Pihlajavesi muuttui tummaksi humuspitoiseksi vedeksi.

Tässä helmikuun puolivälissä puhutaan varuskuntien lopettamisesta ja esityksestä uudeksi kuntakartaksi. Tunteet käyvät kuumina. Keuruun pioneerien toiminta on päätetty esityksessä lopettaa. Keuruu, siis myös Pihlajavesi, on kuntaministeri Henna Virkkusen esittämällä visiolla uudessa kuntakartassa siirretty osaksi Jyväskylää tai sitten yhteistoimintaan Mänttä-Vilppulan ja ehkä Jämsänkin kanssa. Hallitus korostaa, ettei esitetty kuntakartta ole hallituksen esitys, vaan on työryhmän esitys keskustelun pohjaksi. Lue lisää →

Jos Suomessa urheilussa jokin menee päin mäntyä, niin ei mene aikaakaan, kun perustetaan ties minkälaista komiteaa pohtimaan, miksei suksi luista, miksei mitaleja sada niin kuin ennen, mikä on vialla. Jos tämäkään ei auta, niin on perustettava ihan oikea huippu-urheilutyöryhmä, jonka tehtävä on palauttaa Suomi maailmankartalle. Tätä työtä on tehty ja työryhmä ehdottaa, että opetusministeriö rahoittaa ja Suomen Olympiakomitea yhteistyössä Suomen Paralympiakomitean kanssa perustaa huippu-urheilun muutosprojektin, joka seuraavan 3-4 vuoden aikana johtaa toimintatavan muutosprosessia yhdessä siihen sitoutuvien urheilun lajiliittojen kanssa. Lisäksi opetusministeriö perustaa projektille seurantaryhmän, joka arvioi muutostyön vaikuttavuutta ja antaa lausuntonsa opetusministeriölle muutosprojektin tekemistä huippu-urheilun resursointiesityksistä. Lue lisää →

Ei ole aikaakaan, kun Saksassa oli karhu liikkeellä. Koko Eurooppa päivitteli, Italia pelkäsi,  Itävalta  kauhisteli, huusi lopulta karhumiehet apuun Suomesta, jotta mesikämmenestä päästäisiin ja sen viikon Eurooppaa kohdannut suurin uhka saataisiin eliminoitua. Viisi vuotta sitten tapahtunut episodi päättyi lopulta Bruno-karhun kuolemaan ja taas oli rauha maan päällä. Eurooppa säikähti ja pelkäsi, hoki, etteivät karhut kuulu Eurooppaan. Pohjola on sitä vastoin oma erillinen alueensa ja sinne se karhu kuuluu, ei meille eurooppalaisille, Suomen metsäläisille kyllä!

Suomen Turussa kerrotaan nähdyn suden jouluviikonloppuna. Poliisin mukaan poikkeavasti käyttäytyvä susi on havaittu sunnuntaina iltapäivällä kello kolmen ja neljän välillä. Poliisi suosittelee välttämään kulkemista ulkoilualueilla. Lue lisää →

Pian me nautimme metsiemme makuja, arvomarjoja juhlapöydissä. Tunnettua on, että suuri osa metsämme annista, sienistä, mustikasta, vadelmasta kuin puolukastakin on jäänyt metsäneliöiden ruoaksi tai putoamalla maahan lannoitteeksi. Suomalaisia on patistettu metsään, ei vain marjaan ja sieneen, vaan ennen kaikkea mieltä virkistämään. Houkuttelu ei ole täysin onnistunut. Suomalainen metsä koetaan vieraana, vain maalaisten ja ”jyväjemmareiden” temmellyskenttänä, varsinkin bisneksen muotona. Suomestakin on tullut markkinatalouden nimessä mallimaa, joka kuluttaa, ostaa, harvemmin itse kerää, laittaa ja valmistaa. Lue lisää →

Istuimme hiljan vastatusten pöydässä, katsoimme toisiamme silmästä silmään kuin vanhassa hyvässä länkkärissä ”Vain muutaman dollarin tähden” ja sinä painoit liipasinta: ”Minä en sitten voi luottaa sinuun!”.  Keuruun pääministerin laukaus oli tarkoin suunnattu. Uskon, ettei vieressämme istunut ystävämme voinut ymmärtää, mitä se Merja Ahonen nyt. En minäkään ollut uskoa korviani.  Koetin olla mies ja vastasin: ”Sittenhän tunne on molemminpuolinen, en minäkään voi luottaa sinuun!”

Tämä episodi oli varoitus. Kuule korven ukko, jos et minua tottele, niin ei siitä hyvä seuraa. No, jokainen keuruulainenhan tietää, ettei siitä ole seurannut kuin purkutuomioita, uusia kokouksia, lukuisia lain vastaisia hylättyjä päätöksiä, valituksia demokratian nimissä ja toteamuksia, että ainahan voi valittaa hallinto-oikeuteen. Lue lisää →

Kantelu

Pyydän, että oikeuskansleri pikimmiten selvittää, onko Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb rikkonut ministerin valansa, onko ministerin toiminta vastoin säädettyjä lakeja, onko ministeri hoitanut tehtäväänsä asetusten mukaan ja onko ministeri täyttänyt velvollisuutensa, kun on Tanskassa ti 2.11.2011 pidetyn Pohjoismaiden Neuvoston kokouksen yhteydessä lausunut Pohjoismaiden Neuvostoa, isäntiä ja koko toimintaa koskevia loukkaavia lausuntoja.

Onko ministeri Alexander Stubb rikkonut ministerin valansa ja toiminut lakien ja asetusten vastaisesti jo aikaisemmin ulkoministerinä ollessaan annettuaan lehdistölle Suomen mainetta ja kunnioitusta loukkaavia lausuntoja ns. Gazan sodan aikaan v. 2009.

Pyydän, että oikeuskansleri selvittää, onko Alexander Stubbin julkinen toiminta ja antamansa loukkaavat lausunnot vaikeuttaneet Suomen poliittista uskottavaa asemaa,  onko jatkossa Pohjoismaiden yhteistyöstä vastaavan ministerin lausunnoilla vaikutusta Suomen uskottavaan Pohjoismaiden vuosikymmeniä jatkuneeseen yhteystyöhön, onko Alexander Stubbin toistuvat ”hyvin häpeälliset” lausunnot rikkoneet sitä Suomen rauhanneuvottelija-asemaa, minkä vuoksi presidentti Martti Ahtisaarelle myönnettiin Nobelin Rauhanpalkinto.

Pyydän, että oikeuskansleri harkitsee vakavasti ministerin pidättämistä virastaan selvitysten ajaksi.

Alla lehdistön kautta syntynyt kuva Alexander Stubbin toiminnasta.

Pihlajavedellä 3.11.2011

Ilari Kotimäki

Kala-aitankallio 40

42910 Pihlajavesi

puh. 040-872 7414

e-mail:  ilari.kotimaki@jyu.fi

Suomen Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb esiintyi tiistaina 2.11.2011 Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa välinpitämättömästi sanoen HSL:n mukaan , ”etteivät asiat voisi vähempää kiinnostaa”  ja terästi vielä tympääntyneisyyttään sanoilla ”Vittu mitä paskaa, ei voisi vähemmän kiinnostaa.”.Ministerin kabinetti huomasi vaaran ja alkoi tehdä sitä suojaustyötä, mitä siltä odotetaan. Stubbin lehdistöavustaja Antti Timonen soitti keskiviikkoiltana Keskisuomalaisen toimitukseen. Timonen halusi korostaa, että Stubb ei suinkaan käyttäytynyt itse kokouksessa mitenkään epäasiallisesti. Timosen mukaan Stubb lausui kommenttinsa poistuessaan kokouksesta väsyneenä

Tapahtuman jälkeen HBL:n toimittajan tavattua Alexander Stubbin, mies vain vähätteli asiaa. ”Toivon että näin ei ole tapahtunut. En muista että olisin sanonut noin”, Stubb kommentoi. Ministeri jatkaa myöhemmin YLE:lle: ”Jos olen sanonut noin, niin pahoittelen sitä syvästi”.  Alexander Stubb alkaa pian ymmärtää, ettei jos –sanalla varustettu anteeksipyyntö ole todellinen. Keskiviikkoiltana Suomeen palannut Stubb pahoittelee tapahtunutta. ”Jos itsekseen noin mutisee, se on huono juttu. Kiroilu on aina pahasta. Oma moka, pyydän anteeksi”, Stubb sanoo.

Suomen kuva maailmalla on koko kansakunnalle elintärkeä kysymys. Tämän kuvan kiillottaminen kuuluu erityisesti Eurooppa – ja ulkomaankauppaministerille. Tämän vuoksi Alexander Stubbin käytös ei vain ole enää hänen oma asiansa. Kun Alexander Stubbin ylimielinen käytöstä on jo aiemminkin ulkoministeriaikoihin noteerattu, niin valtioneuvoston on ryhdyttävä toimiin, jottei tämä käytös jatku.

Nimittäin, Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb herätti jo ulkoministerinä toimiessaan lausunnoillaan kohua. Gazan sodan aikoihin vuonna 2009, kun Israel tuhosi kirkon ulkomaanavun klinikan, sai Stubb selitellä lausuntoaan koskien kirkon ulkomaanapua.

Stubb totesi ruotsiksi englantia sekoittaen Svenska Ylen toimittajalle, että ”miksi pitäisi mainostaa kirkon ulkomaanapua. Se on kuin jos viedään kännykkä, mitä aiotte tehdä. He haluavat vain tuoda esiin omaa tuotettaan”. Seuraavana päivänä  Stubb kuitenkin korosti, että kyseessä oli moka. ”En tiennyt että mikrofonit oli päällä, mutta kun ne näköjään oli päällä, niin en tarkoittanut tätä. Kirkon ulkomaanapu tekee erinomaista työtä. Gazan isku oli tuomittava silloin ja tuomitsemme sen edelleen. Kysymys oli huonosta herjasta, se oli täysin minun moka ja otan siitä vastuun ja pyydän anteeksi”, Stubb selitti lausuntoaan Yle uutisille.

Ministeri Alexander Stubbin  toistuvat epäasialliset lausunnot ja lausumat ovat myrkkyä Suomen maineelle poliittisesti uskottavana toimijana  ja ovat uhka Nobelin rauhan palkinnon saaneen presidentti Martti Ahtisaaren Suomen arvostuksen kohotukselle.

 Oikeuskanslerin päätös

KANTELU

Oikeuskanslerille 3.11.2011 osoittamassanne kirjoituksessa pyydätte oikeuskansleria selvittämään, onko Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb rikkonut ministerin valansa ja onko hän menetellyt lainvastaisesti ja täyttänyt velvollisuutensa kun hän oli Tanskassa 2.11.2011 pidetyn Pohjoismaiden neuvoston kokouksen yhteydessä lausunut Pohjoismaiden neuvostoa, isäntiä ja koko toimintaa koskevia loukkaavia lausuntoja.

Tiedustelette myös sitä, onko ministeri Stubb rikkonut ministerin valansa ja toiminut lakien ja asetusten vastaisesti jo aikaisemmin ulkoministerinä ollessaan annettuaan lehdistölle Suomen mainetta ja kunnioitusta loukkaavia lausuntoja ns. Gazan sodan aikaan vuonna 2009.

 RATKAISU

Perustuslain 108 §:n 1 momentin mukaan oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa muun muassa valtioneuvoston ja tasavallan presidentin virkatointen lainmukaisuutta. Oikeuskanslerin valtioneuvostoon, valtioneuvoston yksittäisiin jäseniin ja tasavallan presidenttiin samoin kuin muihin viranomaisiin ja virkamiehiin kohdistamassa laillisuuden valvonnassa on siten kysymys asianomaisten menettelystä virkatoiminnassa. Valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan oikeuskansleri tutkii kantelun, jos on aihetta epäillä oikeuskanslerin valvontavaltaan kuuluvan henkilön, viranomaisen tai muun yhteisön menetelleen lainvastaisesti tai jättäneen velvollisuutensa täyttämättä taikka jos oikeuskansleri muusta syystä katsoo siihen olevat aihetta.

Olette kirjoituksessanne kiinnittänyt huomiotanne kahteen tiedotusvälineissä käsiteltyyn ministeri Aleksander Stubbin lausumaan, joista toinen on annettu edellisellä hallituskaudella Stubbin toimiessa ulkoasiainministerinä. Lausumien lainmukaisuuden ohella pyydätte oikeuskansleria selvittämään, onko ministeri Stubbin julkinen toiminta ja antamansa lausunnot vaikeuttaneet Suomen poliittista uskottavaa asemaa ja onko niillä vaikutusta Suomen uskottavaan Pohjoismaiseen yhteistyöhön ja ovatko kyseisen kaltaiset lausunnot rikkoneet Suomen rauhanneuvottelija-asemaa.

Ministerin menettelyä kyseisissä lausumissa voidaan arvioida lähinnä valtioneuvoston jäsenenä toimivan ministerin aseman näkökulmasta. Lausumat eivät ole liittyneet virkavastuulla tapahtuvaan valtioneuvoston tai ministeriön päätöksentekoon, vaan ministeri on kyseisissä yhteyksissä ilmaissut mielipiteensä jostakin käsillä olleesta asiasta. Valtioneuvoston jäsenten virkatoimien lainmukaisuuden valvojana minulla ei ole aihetta epäillä, että ministeri Stubb olisi kyseisten lausumien yhteydessä menetellyt ministerinä lainvastaisella tavalla.

Valtioneuvoston jäsenen menettely poliittiselta kannalta ei kuulu toimivaltaani. Poliittisesta näkökulmasta asioita ovat voineet ja voivat arvioida lähinnä ne poliittisen päätöksenteon toimielimet, jotka ovat olleet osaltaan päättämässä hallituksen kokoonpanosta. Lisäksi on oikeudelliselta kannalta syytä tässä yhteydessä viitata perustuslain 60 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan ministerit ovat virkatoimistaan vastuunalaisia eduskunnalle. Mainittu säännös kattaa ministerin virkatoimia koskevan oikeudellisen vastuun lisäksi myös ministerin poliittisen vastuun eduskunnalle. Ministerin poliittista luottamusta koskeva päätöksenteko tapahtuu eduskunnassa.

Edellä olevan vuoksi kirjoituksenne ei ole aiheuttanut toimenpiteitä.

Oikeuskansleri                                                                 Jaakko Jonkka

Osastopäällikkö

Esittelijäneuvos                                                                Risto Hiekkataipale

Ei mitään uutta Keuruun taivaan alla. Voi tätä maailmanmenoa, voi tätä päätännön käsittämätöntä kulkua, kaupunginhallituksen johtamisen ja demokratian alennustilaa!

Ei kahta ilman kolmatta, näinhän tämän kirjoituksen kliseet juoksevat toinen toisensa perään kertoen, ettei mihinkään voi luottaa, ei edes siihen, että Keuruun kaupunkilaisten nimeämät luottamushenkilöt saisivat tehdä työtänsä oman harkintansa ja kuntalaisilta saamansa valtakirjan mukaisesti Keuruun tulevaisuuden parhaaksi. Lue lisää →

Hyvää itsenäispäivän iltaa

Uskoisin, että tämä paikka on juuri oikea, kun puhumme itsenäisyydestä,

mitä se on ja mitä se on maksanut. Tällä paikalla tuskalla on paljon suurempi merkitys kuin muualla.

Kansalliskirjailijamme Eeva Kilpi kirjoitti:

Tervetuloa tuska!

Sano heti jos minä häiritsen,
hän sanoi astuessaan ovesta sisään,
niin minä lähden saman tien pois.

Sinä et ainoastaan häiritse,
minä vastasin,
sinä järkytät koko minun olemustani.
Tervetuloa. Lue lisää →

Uusi voi olla vanhaa ja vanha uutta. Näin saattoi pohtia jouluaamun kirkossa  Kolehmanmäellä. Tavallista enemmän aamuvirkkuja vaelsi tuttua tietä aivan niin kuin ennenkin paikalle, mihin syntyi v. 1870  Ludvig Isak Lindqvistin suunnittelemana ja Lauri Heikki Kuorikosken rakentamana ns. Pihlajaveden uusi kirkko. Joulukirkossa oli muutenkin nostalgiaa, kun Lauri Oinonen tutussa ympäristössään toivotti pihlajavetiset tervetulleeksi jouluaamun klo 7:n kirkkoon. Keuruun seurakunta sai syksyllä onnellisesti päätökseen kirkon julkisivujen, kellotapulin ja sen katon kunnostus- ja pintakäsittelytyöt sekä kirkkoa ympäröivän puuaidan uusimisen. Remontin jäljiltä kirkko näytti vähintäänkin uudelta. Pöytä oli siis erinomaisesti katettu jouluaamun sanomalle. Lue lisää →

Jos on juristi, niin tietää, ettei tee mitään vahingossa. On nopeaälyinen, osaa laskelmoida ja vetää oikeasta narusta. Juristi on yhteiskuntamme suuri puolustaja. Oli sitten kyseessä minkä sorttinen epäselvyys tai riitatilanne tahansa, oli puolustettavana murhamies, varas tai täysin syytön, niin. juristi, mies tai nainen, on paikallaan.

Eurooppa on elänyt viimeiset kaksi-kolme vuotta taloudellisen myllerryksen kourissa. Suomessakin viimeinen vuosi on ollut alamäkeä. Suomi on menettänyt Nokiaa, paljon työpaikkoja ja mikään ei enää ole varmaa. Tästä huolimatta yhteiskunnallisen järjestelmän on toimittava. Suomi oli muutama vuosi sitten maailman korruptoitumattomin maa, nyt kaukana siitä. Suomi eli vaalirahoituksen piirileikkiä ja sitä jatketaan yhä oikeussaleissa. Juristit ovat nyt pääosissa ja ennen kaikkea pyrkivät tekemään kaiken mitättömäksi, kuin mitään ei olisikaan tapahtunut.

Lue lisää →

Tänä päivänä pedofilian olemassaolon runsaus on yllättänyt ja on suunnaton hätähuuto lasten puolesta.  Allaolevan tositapahtumiin pohjautuvan  vielä julkaisemattoman kirjoituksen kautta löytyy toimintaympäristö, missä pedofilia on pystynyt saamaan merkittävän jalansijan, ainakin hyvin suljetussa sisäänpäin lämpiävässä laestadiolaisuusyhteisössä. Lähes poikkeuksetta alle 30-vuotiaat laestadiolaisuusperheet ovat nyt kauhistuneita tilanteesta, ja ovat varmoja, ettei pedofiliaa tapahdu heidän keskuudessaan. Ongelman muodostavat keski-ikäiset ja vanhemmat, ennen kaikkea miehet. Lue lisää →

Meillä on uudet kansanedustajat. Nämä 10 ovat siis Keski-Suomen kansan edustajia, Keski-Suomen edunvalvojia, näin ainakin pitäisi olla. On tapana ollut mitata kunkin maakunnan painoarvoa ministereiden määrällä. On ajateltu, että maakunta voi paremmin, jos maakunnan asioita on puolustamassa ministeri tai kaksi. Keski-Suomesta on viime aikoina ministeriyteen yltänyt useimmiten kaksi kansanedustajaa, uudessa hallituksessa yksi. Voisi ajatella, että pullat ovat hyvin uuunissa, ovatko, jokainen voi sen itse havaita. Lue lisää →

Tammikuun kaksi viimeistä viikkoa ovat olleet Suomessa sähköyhtiöille kaaosmaiset. Niin Vattenfall kuin Fortumkin ovat eläneet yötä-päivää hälytystilassa. Siitä huolimatta tuhannet taloudet ja kymmenettuhannet ihmiset eri puolilla maakuntia, etenkin Etelä-Savossa ja Pirkanmaalla ovat olleet vailla sähköä. Jos olisi kesä, niin ongelma ei olisi katastrofaalinen, mutta nyt sydäntalvella korostuu elämämme riippuvuus sähköstä ja sen puuttuminen ei ulotu ongelmina vain kotitalouksiin, vaan koko yhteiskunta yskii, junat eivät kulje, veden jäätymisväärä uhkaa karjanhoitoa kodeista puhumattakaan. Lue lisää →

Oikean tilannenopeuden valinta on onnettomuuksien välttämiseksi paras turvallisen matkan tae, näin pääteillä kuin myös ns. kumpuilevilla hiekkateillä. Ajan joulun alla arkipäivänä klo 16.20 Sällintietä kohti Ähtärin pikitietä. On jo täysin pimeää. Lunta tulee taivaan täydeltä ja näkyvyys on heikko. Onneksi minulla on hyvät valot, ajattelen. Nousen ns. Sällinkoulun mäen ja jatkan matkaa 100 metriä. Yht’äkkiä edessäni näyttäsi olevan vitivalkoinen lumiseinä, ainakin siltä se näyttää. Mitä tämä oikein on, ehdin sekunnissa ajattelemaan. Sehän on pysähtynyt rekka tai ei nyt sentään. Se on rekan peräkärry täydessä tukkikuormassa, ilman mitään valoja, takaheijastimistakaan ei näy merkkiäkään, kun ovat lumen peittämät. Jotain talviajon aakkosia on jäänyt päähän, painan kytkintä, en jarrua ja saan kuin saankin käännettyä autoni vasemmalta ohi ensin penkkaan ja sitten onneksi vielä tielle. Kiroan, kuka idiootti on jättänyt rekan perävaunun keskelle teitä, ilman valoja, ilman minkäänlaista vartiointia tai edes varoituskolmiota! Ehkä se on niin, että rekan nuppi on lähtenyt hakemaan sivuteiltä, ehkä Korpisalmentietä tukkeja. Kuljettaja on ehkä ajatellut, ettei kai tuosta ole haittaa, kun viivyn korkeintaan puoli tuntia, ehkä vain vartin. Käsittämätöntä välinpitämättömyyttä! Lue lisää →

Markkinatalouden huumassa tehokkuusajattelu on saavuttanut lakipisteensä. Tuottavuusajattelu toteaa, että kun kaikki pannaan samaan pussiin, niin tarvitaan vain yksi pussi. Näinhän se on. Onko kuitenkaan niin, että kaiken pitäisi olla samanlaista, samasta puusta veistettyä, kuin muurahaiset konsanaan? Näin vielä Suomessa vakuutellaan ja perustellaan globaaleilla kliseillä. Vielä 2000-luvun alussa hoettiin maailmalla, ettei ole vaihtoehtoa, ei siitä päästä mihinkään, ettei meillä ole varaa kuin keskittää toimintoja, jotta saatamme pysyä hengissä. Lue lisää →

Suomea markkinoitiin vuodet maailman korruptoitumattomimpana maana. Parissa vuodessa tilanne voi muuttua täysin. Nyt sanotaan, että vaalirahoitusskandaali on tehnyt hallaa Suomen uskottavuudelle. Näinhän se tietysti onkin, mutta kai kansanedustaja Timo Kallia on syytä kiittää siitä, että Suomessa silmät ovat avautuneet, nyt uskalletaan kyseenalaistaa, onko tuo toiminta rehellistä, voiko toimintaan uskoa, onko Suomessa toiminnan kulmakivi yhä uskottavassa demokratiassa. Jos katsoo lähestyvien eduskuntavaalien alla julkaistuja puolueiden kannatusgallupeja, niin kysymykseen on helppo vastata; ei ole ja siksi Perussuomaisten laariin ropisee joka päivä politiikan uskottavuuskriisin tuomia ääniä tuhatmäärin. Lue lisää →

Edessämme on mitä todennäköisemmin luminen joulu, tiet tulevat olemaan jäisiä ja liukkaita. Viranomaiset kehottavat varovaisuuteen, näinhän se on aina mennyt. Tiedotusvälineet kertovat nonstoppina säätilan muutoksista ja vaikeutuvasta kelistä. Suuri osa maanteiden käyttäjistä ottaa tosissaan kuulemansa, mutta valitettavasti merkittävä osa kokee viestit propagandana, ei kuulu minulle – viesteinä. Lue lisää →

KSML:n pääkijoituksessa  1. 2.2011 Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg peräänkuuluttaa  alkaneessa eduskuntavaalikampanjoissa todellisia ongelmia. Hallberg toteaa nykyistä sosiaalisemman ja tasa-arvoisemman yhteiskunnan tavoitteen ainakin tähän saakka jääneen vaalikeskustelussa taka-alalle, mainiten mm. alueellisen eriarvoistumisen.  Hallbergin ajatukset ovat perusteltuja ja eikö smal talkin voisi todella lopettaa. Viime vuosina olemme saaneet nähdä, miten varsinkin Suomessa keskittämisestä on tullut vallan strateginen työväline. Pihlajavesi oli aikoinaan itsenäinen kunta, mutta toisen maailmansodan traumat jättivät jälkensä, 132 pienen kunnan miestä kaatui, ja kunta liitettiin vuonna 1969 Keuruun silloiseen kuntaan, nykyiseen kaupunkiin. Pihlajaveden tarina traagisuudessaan etsii vertaistaan. Niin Pihlajavedellä kuin monilla muillakin itsenäisyytensä menettäneillä alueilla kehitys on kulkenut tai kehitystä on ohjattu kuntataajamien suuntaan. Kaikki on tapahtunut kuin varkain, kuin muuta vaihtoehtoa ei olisi ollut. Ensin menee koulu, sitten posti, pian kaupatkin. Näin palvelut ajetaan alas. Lue lisää →

Urheilun arvostus on Suomessa pudonnut kuin lehmänhäntä. Häntää nostamaan on perustettu ns. Huippu-urheilun muutostyöryhmä, jota johtaa SLU:n pääsihteeri Jukka Pekkala ja jäseniksi on nimetty Mika Kojonkoski, Erkka Westerlund, Tapio Korjus ja ainoana naisena Leena Paavolainen. Työryhmä on toiminut neljä kuukautta ja näkyvin tuotos 2,5 vuoden työrupeamassa tuntuu tällä hetkellä olevan Leena Paavolaisen sanomana, että suomalainen huippu-urheilu kaipaa pyrkimystä erinomaisuuteen, onnistumiseen eli menestykseen sekä arvostusta huippu-urheilijoita ja valmentajia kohtaan ja ettei media arvosta riittävästi. Pian noiden Paavolaisen sanojen jälkeen ryhmän kokenein jäsen Erkka Westerlund irtisanoutui tehtävästä ja siirtyi jääkiekon pariin Jokereiden päävalmentajaksi. Kunkin elämässä voi tapahtua muutoksia, mutta sitoutumista ja pitkäjänteisyyttä korostava työryhmä olisi voinut esimerkkinä muille, saavuttaakseen riittävää uskottavuutta, itse toimia asettamiensa teesien edellyttämällä tavalla. Työ lässähti, kun raha vei voiton. Lue lisää →

On sanottu, että Suomesta puuttuu johtajuus ja siksi maa on menettänyt asemiaan kansainvälisenä tiennäyttäjänä. Totta on, että ryhmä tarvitsee johtajansa, firma ei voi elää tasapainoisesti, ellei puikkoja heiluttavalla ole riittävää karismaa, voimaa erottua harmaasta massasta. Koululuokassa juuri johtajuudella on hyvin merkittävä osuus saavutettaviin tuloksiin nähden. Yliopisto-opetuksessa ei enää riitä, että professorilla on tiedot hallussaan. Nyt tarvitaan luovuutta, sanavalmiutta, innostavuutta, riittävää nöyryyttä ja tätä kautta voimaa, jotta uusia Suomen tulevaisuuden tekijöitä löytyy. Lue lisää →

Näin maailma muuttuu eskoseni, on totuttu sanomaan. Ja jatketaan, että kehityksessä on pystyttävä kulkemaan mukana. Lähes kuukausittain maaseudulle ”myydään” uusia kehittämiskuvioita, väestöä harhautetaan. Kun virkavalta toteaa, että toimintaa kehitetään, niin mitäpä muuta tämä on kuin palvelun alasajoa. Toimintojen ”tehostaminen” koskettaa maaseutua läpi valtakunnan. Ainoastaan Uudenmaan ja ns. kasvukeskusten ympäröivän maaseudun katsotaan hyötyvän toimintalinjasta. Lue lisää →

Aamu on valjennut Iso-Korpijärvellä, silmätkin aukenevat käskystä, Ilari ei herää, vaan herätetään, Lyyliä, kääpiömäyräkoiraa, ei tarvi houkutella,vaan nokka ilmestyy peiton raosta ja käynnistää tuhahdukset ja murinan,Roni, bayerinvuoristovihikoira, ei oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä, koko seutu tärisee. Ei ole ukkosenilma, järven selällä toistakymmentä teertä on aloittanut sointimensa, tanssi on hyvin luovaa, inspiroivan moni-ilmeistä, tällä kertaa taitavat teerikukot olla niitä esimerkin antajia, puputus vain kiihtyy, väritys on täydellinen, puna-valko-musta -yhdistelmä kiehtoo valokuvaajan silmää, joka etsii katseellaan kameraa. Lue lisää →

Tänään on doping –testien päivä

Pitkäaikainen metsästysseuran puheenjohtaja on huolissaan metsästyksen moraalista. ”Häpeän tänään olla metsästäjä, häpeän niin etten astu areenalle lainkaan!” Mies puhuu  käynnistyvästä vesilintujen jahdista.

Tämä on kolmas kerta, kun itse ihmettelen kirjoittamalla. Joko kolmas vuosi käynnistäisi sellaisen keskustelun, mitä metsästysseuran puheenjohtaja toivoo? Kaksi vuotta sitten minua tapettiin, vuosi sitten suolattiin, onko tänään kuoppauksen aika! Lue lisää →

Tämän päivän ihminen etsii elämäänsä vaihtelua, eksotiikan tavoittelu saa monen liikkeelle. 1960-luvulla tuhannet suomalaiset oli pakotettu pakkaamaan laukkunsa ja etsimään leipää lähinaapurista Ruotsista. Samoihin aikoihin tikkakoskelainen nuori mies Ari Kolu meni naimisiin. Nuori pari teki rohkean päätöksen. Ari ja Irma lähtivät kauas ja perustivat kodin Kanadan Winnipegiin vuonna 1967. Lue lisää →

Minäkin pennin venyttäjänä, samoin kuin sadat muutkin isät ja äidit ympäri Suomea, päätin itse opettaa tyttäreni ajamaan autoa. Lähes kymppitonniin nousevat autokoulun perimät kulut ovat kohtuuttomat pääsääntöisesti hyvästä opetuksesta huolimatta. Raha oli suurin innoittajani, mutta toisaalta halusin varmistua siitä, että tyttäreni on todella valmis liikenteeseen, kun hän suorittaa ajokokeen 18-vuotispäivänään 5. päivänä lokakuuta 1999. Lue lisää →

Helsingin juna Tolstoi saapuu Moskovan rautatieasemalle heinäkuisena aamuna klo 8.38. Isäntäpariskuntamme  Anatoli ja Julia ovat minua ja tutkijakollegaani vastassa. Syömme aamupalan pariskunnan kotona ja matkaamme keskustaan. Olemme selvittelemässä Moskovan vesijohtoveden laatua ja ensimmäisenä päivänä ei ole mitään virallista ohjelmaa, joten voimme tutustua kaupunkiin. Lue lisää →

Rohkea nainen

Näin siinä käy, kun amatöörit ovat asialla. Näin siinä käy, kun naiselle annetaan mahdollisuus: Urheilutoimittajat ympäri maan ylistävät suomalaista oikeuslaitosta oikeudenmukaisuudesta ja jämäkkyydestä. Kansa sai syyllisen, synti sai palkkansa, noita poltettakoon roviolla. Suomalainen urheilu puolestaan osoitti puhtautensa. Kaikki on hyvin, onko? Lue lisää →

Olen vierailulla Alajärvellä ystäväni luona. Ilta on kaunis,  niin kuin useimmat tänä kesänä. Pohjalainen maalaistalo poikkeaa keskisuomalaisesta, viehättää silmää, ei vain rakennustyylin, vaan värityksellisen estetiikkansapuolesta. Pihapiiri luo mielikuvia vuosikymmenien takaa. On siinä Lyylillä, vanhalla rouvalla, kääpiömäyräkoiralla ja Ronilla, nuorella uroolla, bayerin vuoristovihikoirallakin ihmettelemistä. Nokka maassa kaksikko kiertää pihaa jatutkii erityisesti nurkan pieliä. Roni nostaa jalkaa tuon tuosta. Ja sitten! Lyyli  päästää kaikkea muuta kuin naisellisen rääkäisyn, syöksyy kohti pihapiiriä reunustavaa pusikkoa ja saa Ronin mukaansa. Lue lisää →

Ilta on jo hämärtynyt. Sankarihautausmaa on juhlavalaistu kynttilöin. On rauhallista, mutta ilmassa on juhlan tuntua ihmisten kerääntyessä paikalle. Kaikki ovat hiljaa, odottavat. Pian mäen nyppylän takaa alkaa valo kajastaa, kuuluu askelten narinaa lumessa. Sieltähän se tulee, tulee aivan niin kuin on  tullut vuosikymmenet, tulee Pihlajaveden Koipikankaan hautausmaalle. Esko Reinikka kertoo olevansa nyt 41. kerran vastassa. Soihtukulkue on kulkenut parin kilometrin matkan hiljaiseloa symbolisoivan kaupan nurkalta Pakkalanmäeltä. Lue lisää →

On su-aamu 21.4. ja ajan Keuruuntietä kohti Pihlajavettä. Ilma on kaunis, kevätluonto on heräämässä. Järvet loistavat valkoisina ja kertovat keskisuomalaisen luonnon ainutlaatuisuudesta, kertovat puhtaudesta, silmä hymyilee ja kokee värien täydellistä sympatiaa. Lähes jokaisella järvellä ja lammella on mustia pisteitä, pisteitä jotka pysyvät paikallaan, ököttävät, eivät pidä ääntä, joskus kuitenkin siirtyvät jonkun metrin. Nämä pisteet hakevat jäältä aurinkoa, pisteet haluavat rauhoittua, haluavat ajatella tai olla vain yksin ja hiljaa. Pilkkijä on onnensa lähteillä, on jäällä yksin, arvostaa luonnonpuhtautta  eikä ole häiriöksi kellekään. Lue lisää →

Aina joskus kuullaan, että hauki on käynyt ihmisen kimppuun. Harvoin kuitenkin ahdistelija saadaan kiinni. Näin tapahtui kuitenkin eilen Karstulan Vastingin kylän Lylyjärvellä.

Jalkasten perhe tuli aamupäivällä kesämökilleen. Tietysti perheen 4-vuotiaat kaksostytöt Nea ja Suvi menivät heti rantaan. Nea istui laiturille ja heilutteli jalkojaan vedessä. Pian Nea alkoi itkeä suunnattomasti ja hän huusi: ”Hai puraisi minua.” Sointu-äiti juoksi katsomaan ja huomasi tytön kantapään olevan veressä: siinä oli monta syvää veristä naarmua. Lue lisää →

Nimimerkki kysyi Helsingin sanomissa  20.7. mielipidesivulla ”Miksi harmaa työvoima ei huoleta viranomaisia ja    peräänkuulutti vastuuntuntoa. Kirjoitus on saman päivän lehdessä, sinä päivänä, kun istun Korpikirjastossa  Pihlajavedellä ja edessäni keski-ikäinen mieshenkilö kysyy: Miten tämmöinen kirjasto voi elää? Kerron, ettei maailman ainoa korpikirjasto pyöri ministeriöiden varoin, ei EU-tuin. Mies jatkaa, eihän ministeriöt, ministerit mitään päätä! Tässä vaiheessa katson miestä suoraan silmiin ja hämmästelen, mistäs mies sellaista tietää: No, kukas täällä sitten päättää? Media, vastaa mies. Lue lisää →

Aamuöinen kävely Olhos:in   kaduilla aiheutti pienen hämmennyksen. Lähes kaikkien  roskiksien kannat olivat auki. Kun sama näkymä toistui yöstä toiseen, niin varmistin epäilykseni kysymällä nuorelta paikalliselta mieheltä: ”Miksi ihmeessä pidätte roskiksien kansia auki yöllä, kun ne haisevatkin niin vietävästi”. Nuorukai­nen kertoi, että tällä tavoin kissat pääsevät rottien ja muiden tuholaisten kimppuun. Lue lisää →

Kolme nuorta taapertaa kävelykatua. Yksi syö hotdogia, toisen silmät pyörivät levottomasti, kolmaskin on yrittänyt korjata päivän kulkua katukaupan tuotteilla. Aurinko paistaa ja kompassin seutu on kansoitettu tytöillä ja pojilla, on monen ikäistä, monen kuntoista. Vaikka askel on raskas, mieli maassa, ajatus kateissa, niin nuoret pysähtyvät. He eivät näe ympärillä pörrääviä aikaansa viettäviä nuoria, he eivät ole kaljoissaan niin kuin moni muu. He pysähtyvät, he tuijottavat vastaantulijaa. Yksi polvistuu, ojentaa kädessään olevan hotdogin Lyylille, sileäkarvaiselle kääpiömäyräkoiralle, joka ei ujostele, nappaa herkkupalan suuhunsa. Lyyli ei ole ennen tällaista herkkua nähnytkään, vaikka monet matalalla taapertajaa maastonakiksi tai hotdogiksi haukkuvatkin. Lue lisää →

Kuvittele kuinka sinulla on tiedossasi erityinen ilta, johon haluat valmistautua viimeistä yksityiskohtaa myöten rauhassa ja varmuudella. Olet kutsunut luoksesi vieraan, joka saa sydämesi lyömään kiihkeämmin tai olet vihdoin ja viimein viettämässä ansaittua vapaailtaasi.

Näin myös Airel tuumaili, kun sai vieraakseen Puruveden saareen Hulin Kuopiosta isäntäväen matkustettua ulkomaille. Saari ei ollut iso, mutta siinä oli kuitenkin kolme kesäasumusta. Sileäkarvainen kettuterrieri Airel viekoitteli ja onnistui samaan ajokoira Hulin  mukaansa iltakävelylle. Pariskunta viipyi reissullaan pari tuntia, asteli sitten kohti majapaikkaansa iloisena ja hyvin tyytyväisenä hännät vipottaen. Olivat löytäneet toisensa, mutta kyllä jotain muutakin. Olivat silmin nähden onnellisia, olivat päässeet nauttimaan koiruuden vapaudesta, olivat olleet aromaterapiassa. Lue lisää →

Pikku-Matin autosta on kumi puhjennut, purukumilla sen paikkasimme.  Näin laulelin sunnuntai-iltana, kun kaikki oli ohi, mennyttä painajainen, mitä ei saa tapahtua, mutta kun vain sattui.

Olin tulossa Petäjävedeltä katsastamasta kyliä. Auto, vanha passatti, kulki tasaisesti, kävi jopa niin hyvin, että saatoin ajatella, että kyllä se autoonkin sopii, nimittäin se, että vanhana vertyy. Pian näkyivät jo Keuruun valot, tuli vastaan jo Jukojärven tienhaara. Olipa kaunista, oli niin puhtoista tuo uusi lumi puiden oksilla ja kun vielä oli lähes täyskuu, niin kyllä siinä mieli lepäsi, kun auto kehräsi eteenpäin. Shellillä oli vilskettä, vaikka oli sunnuntai-ilta. Kun auto kulki eikä väsymyskään vaivannut, niin en poikennut kahville. Lue lisää →

Flunssa-aalto on iskeytynyt syysmyrskyjen mukana Suomeen. Nenä tuhisee, yskittää, kuume nousee. Onhan meillä apteekki, näinhän meille on opetettu ja sinne monen askel vie, näin myös minun muutama päivä sitten. Astun täpötäyteen apteekkiin. Bussissa on tunnelmaa, hokee iskulause, mutta ei apteekissa ole kiva odottaa. Pian kuitenkin olen tiskillä. Farmaseutti kysyy minulta niin kuin muiltakin, mitä saisi olla. Kysymyksessä ei ole mitään ihmeellistä, mutta kun nainen hymyilee, niin pääsen itse miettimään, onko mun tukka pystyssä vai olenko muuten vain huvittava. ”Mikä ihmeen otus olet, mikä nyt hymyilyttää, eihän Suomessa saa nauraa, ei olla iloinen, mitä siitä nyt tulisi jos kaikki farmaseutit olisivat positiivisia, olisivat iloisia, sehän parantaisi ilman lääkettä”. Nuori nainen vastaa, että niin, työhän meiltä menisi!

Tämän nuoren naisen hymy tarttui. Pian muutkin farmaseutit hymyilivät ja mikä parasta koko apteekin asiakaskunta heräsi apatiasta, vaihtoi mielipiteitä ja voi silminnähden paremmin. Kiitos sinulle, anonyymi ilontuoja, parantaja.

Onnelan isäntä on tehnyt pitkän työpäivän, kulkee nyt vapaana ja riippumattomana, kulkee kylän raittia, tapaa tuttujaan, höpöttelee ja nauraa, uskaltaa olla oma itsensä, lähes jokaisen kanssa keskustelu alkaa tämän kesän ilmoista, mies nauttii, on nyt vapaaherra, on nyt itse ansaitsemillaan

eläkepäivillä. Mies iloitsee näkemästään, ei pelkästään kirkonkylän kauniista likoista, vaan siitä, että on ollut rakentamassa tätä paratiisia, tätä yhteisöä, missä vielä voi olla ihminen koneistuneen, aineellistuneen,  keskittyneen yhteiskunnan vastapainona, mies kokee hyvänolon tunnetta aikaansaannoksistaan, siitä, että on voinut olla yhdessä kyläläisten kanssa rakentamassa tulevaisuutta lapsilleen. Lue lisää →

Ilkkuvat minulle, sanovat minua mustanaamaksi, eivätkä käsitä syyllistyvänsä rasismiin, vaikka olen ihan tavallinen suomalainen koira.  En tunnustaudu maanhanmuuttajaksi, vaikka sukujuureni baijerinvuoristovihikoirana ovat Alpeilla. Minä olen syntynyt Leppävirralla ja minulla on ”isoveli” Roni, joka on lähtöisin Kärsämäeltä. Lue lisää →

Onko minulla valtaa tai olenko ihan vallaton, tätä on joskus hyvä pohtia itsekseen. Valta sinänsä on moninainen ilmiö. Valtaa on esim. arvovalta, enemmistövalta, esivalta, harvainvalta, hirmuvalta, ilkivalta, itsevalta, tasavalta, lainsäädäntövalta, maailmanvalta, mielivalta, määräysvalta ja paljon muuta.

Valtaa käytämme tiedostamattamme. Jos urheiluseura saa hankittua julkisen rahoituksen valaistulle ladulle, niin urheiluseuralla on ollut valtaa. Hyvin helposti näemme politiikassa päivittäin esimerkkejä vallasta, kamppailua resursseista.Yrittäjät haluavat verohelpotuksia, työntekijät lisää palkkaa, opiskelijat opintotukea, eläkeläiset kansaneläkkeen korotusta, maanviljelijät tukia elinkeinonsa säilyttämiseen, työttömät uusia työpaikkoja, kuntalaiset palveluja. Listaa voisi jatkkaa lähes loputtomasti. Lue lisää →

On se maailma muuttunut, mutta vieläkö asenteet laahavat perässä?  Ainakin minulla, se on tunnustettava. Jokaisessa lapsiperheessä  lapsen päivähoidon järjestäminen nousee  esille. Vanhemmat toivovat pienokaiselleen mahdollisimman hyvää hoitopaikkaa. Useimmiten päivien toivotaan sujuvan harmoniassa kodinomaisuuden ja kodin arvojen kanssa.  Keuruulla tuskin mietitään suurkaupunkien kysymyksiä, saako lapsi laulaa suvivirren tai saako ennen joulua laulella Enkeli taivaan. Keuruulla kysymykset ovat ”maan läheisimpiä”. Ennen kaikkea pohditaan paikkaa, mikä sopisi vanhempien työmatkoille parhaiten. Peruskysymys on tietysti ratkaistava, kumpiko vaihtoehto, päiväkoti vai perhehoito olisi omalle tinttamarille tai villeviikarille parempi.  Luulisin, ettei sillä, olisiko kyseessä kunnallinen vai yksityinen päiväkoti tai perhepäivähoito ole suurtakaan merkitystä ennakkopohdinnoissa. Lue lisää →

Norjan tapahtumat viime perjantaina pysäyttivät koko maailman. Kuitenkin tuntuu siltä, ettemme me suomalaiset oikein sisäistäneet, mitä tapahtui. Se on siellä, ei meillä. Jostain syystä urheilun kautta Norjasta on tullut meille suomalaisille ”vihatumpi” naapuri kuin perinteikäs entinen isäntämme Ruotsi. Lähes jokainen vannoo, ettei Norjan hiihtäjän suonissa virtaa puhtoinen veri. Jos kansa uskoisi rehellisyyteen, niin media myydäkseen jaksaa lietsoa vihamielisyyttä ja tällä tavalla tarjota meille alhaisen itsetunnon omaavalle kansalle selityksen hiihtotappiollemme tai Norjan ylivoimaiselle vauhdille. Lue lisää →

Keuruu, Keuruu, yli kaiken

Deutschland, deutschland über alles  -sanoin alkaa vuonna 1797 Joseph Haydn’in säveltämä Saksan kansallislaulu Das Lied  der Deutschen. Mitäpä muuta mieleen tulisi, kun katselee Suur-Keuruun politiikan sivuilla virinnyttä keskustelua Keuruun tulevaisuudesta. Saksan kansallislaulu jatkuu sanoin ”über alles in der Welt. Tällaiset tunnot virittyvät lukijalle. Saksan  1930-luvun lamasta ”pelastanut” Adolf Hitler jaksoi muistaa noita sanoja ja manipuloi koko kansankin näin tekemään. Lue lisää →

Viime maanantaina eduskuntatalossa pidettiin avoimien ovien päivä. Kun edellisen kerran ovet olivat avoinna kansalle vuonna 2009, niin noin 600 vierailijaa kävi katsastamassa  maamme parlamentin. Kolmessa vuodessa innostus oli kasvanut ja maanantaina kansanedustajien työahjoon tutustui runsaat 1200 kävijää.  Pihlajaveden Korpikirjaston työporukalle järjestyi tilaisuus  ottaa varaslähtö ja olla eduskunnan vieraana  jo viime perjantaina kansanedustaja Kauko Tuupaisen esitettyä kutsun. Lue lisää →